Olen pohtinut ihmismuistin roolia ja sen muuttumista. Ei niin hirvittävän kauan sitten muistin itsekin paljon asioita, esimerkiksi kymmeniä puhelinnumeroita. Nyt on hyvä jos oman numeronsa muistaa. Syynä on tietysti teknologia: eihän meidän enää tarvitsekaan muistaa. Puhelinnumerot löytyvät muutaman napin painalluksen takaa puhelimen muistista, internetin hakukone hakee muutamassa sekunnissa kaiken tiedon, jonka vain keksimme ja osaamme hakea.
Käytämme teknologiaa hyväksemme päivittäin muistimme tukena – ja jopa muistin sijaan. Jälkikasvuni ihmetteli taannoin matematiikan opettajaa, joka ei muistanut kertotaulua ulkoa.
Muistin sijaan tarvitsemme tänä päivänä ennemminkin kykyä etsiä oikein, oikeasta paikasta. Meidän täytyy tietää, mistä mitäkin tietoa voi hakea. Googlen hakukenttään täytyy löytää ne oikeat ja relevantit hakutermit.
Onko tällainen kehitys hyvästä vai pahasta? En tiedä. Kehitys on kuitenkin vääjäämätöntä eikä sitä vastaan ehkä kannata taistella.
Kehitys ainakin vapauttaa aivot nippeli- ja numerotiedon säilyttämisestä ja vapauttaa aivot luovaan työhön. Aivomme ovat parhaimmillaan yhdistellessään tiedonpalasia uusiksi ajatuksiksi ja viisauksiksikin. Sellaisessa tietojen yhdistelemisessä ja uusien merkitysten luomisessa tietokone on vielä kömpelö.
Tietokone ei osaa vielä muodostaa sellaisia kokonaisuuksia kuin säveltäjä partituuriinsa tai taidemaalari kanvaasilleen. Ehkä jonain päivänä, kun aivomme ja muistimme osataan yhdistää tietokoneeseen?
Ihminen todennäköisesti muistaa tänäpäivänä kutakuinkin saman määrän asioita kuin ennenkin. Muistettavien asioiden luonne lienee muuttunut kuitenkin aika radikaalisti. Nyt muistamme suuren joukon erilaisia reittejä ja menetelmiä tarvitsemamme tiedon lähteille. Googlet, twitterit, sähköpostihakemistot, käyttäjätilit, puhelinmuistiot, erilaiset yrityskohtaiset tietojärjestelmät, kaikki rasittavat muistiamme. En ole ollenkaan varma onko muistikapasitteettiamme todella vapautunut luovaan työhön.
Oli niin tai näin, kiistatonta lienee kuitenkin se, että samalla muistamisen määrällä ihminen pystyy nykyään hallitsemaan – ainakin jollain tasolla – ymmärryskykyämme koettelevan määrän informaatiota. Luovuudestamme onkin sitten kiinni mitä pystymme tästä informaatioraaka-aineesta rakentamaan.
Teknologian termein olemme juuri siirtyneet suorasta muistinosoittamisesta epäsuoraan muistin osoittamiseen. Aika näyttää miten tämä “uusi teknologia” kääntyy hyödyksemme.
Tähän soppaan voi vielä lisätä mausteeksi sen, että työmuistimme kapasiteetti on vain 7 +/-2, mikä on mielestäni pieni määrä olennolle, jonka harteille valtavan paljon vastuuta välillä lastataan.
Ja vielä jotain nippelitietoa muistettavaksi
Tieteen Kuvalehti: Tietotekniikan käsitteillä ilmaistuna aivojen tallennuskapasiteetin on arvioitu olevan jotakin 10 gigatavusta aina tähtitieteelliseen 108 422 (ykköstä seuraa 8 422 nollaa) gigatavuun. Tätä taustaa vasten hyvin inhimillisenä pidettävä unohtelu ei ole oikein ymmärrettävissä. (http://tieku.fi/gorm-palmgren/unohtunut-asia-sailyy-aivoissa)