DIGIpuhetta: Hyviä uutisia, #digitalisaatio etenee sittenkin

DIGIpuhetta-ohjelmassa ryhdytään tosi toimiin digitalisaation vauhdittamiseksi Suomessa. Aiheena on ICT 2015 -työryhmän toiminta ja tavoitteet. Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2012 asettama ryhmä laati vuonna 2013 julkistetun raportin, jossa määriteltiin 21 kehityspolkua “kitkattomaan Suomeen”. DIGIpuhetta otti selvää, mitä sittemmin on tapahtunut ja millaisia tuloksia on saatu aikaiseksi.

Vieraina ovat ICT 2015 -työryhmän puheenjohtaja Pekka Ala-Pietilä ja työryhmän jäsen Antti Kivelä.

 

Internetin kauheudet

Nettihuijarit vievät hyväuskoisten rahat. Kyberrikolliset lypsävät yrityksiämme. NSA ja muut vielä nimeättömät ohranan irvikuvat lukevat kaikki sähköpostimme ja kuuntelevat puhelimiamme. Saavuttamattomissa lymyävät kyberterroristit uhkaavat valtion turvallisuutta. Nuoriso roikkuu yötä päivää somessa eikä enää nosta katsettaan älykännykästä. Väkivaltaiset pelit ja nettiporno turmelevat lapsia. Työpaikkamme häviävät automaation tieltä. Tekoäly kaappaa vallan ihmisiltä, eikä Terminator ilmesty avuksi tulevaisuudesta. Ja mikä kaikkein kauheinta – yksityisautoilu kielletään kun älyliikenne ja robottiautot tulevat.

Lista internetiin ja digitaaliteknologiaan liittyvistä uhkakuvista on pitkä, ja se pitenee koko ajan. Lisäksi se on pitempi ja jotenkin painavampi kuin positiivisten vaikutusten lista. Ihmiset (ja media) ovat aina kiinnostuneempia vaaroista kuin edistyksestä.

Internetiin liittyvässä keskustelussa kuitenkin hämmästyttää se, miten kaikki nuo uhat ja ongelmat jotenkin saadaan kuulostamaan ja tuntumaan uuden teknologian ansioilta. Ikään kuin rikollisuus, väkivalta ja nuorison kelvottomuus olisivat uusia, erityisesti internetiin liittyviä asioita. Väkivalta ja rikollisuus ovat kuitenkin olleet seuranamme koko ihmiskunnan historian ajan. Nuoriso on aina ollut joko turmeltunutta tai vaarassa turmeltua.

Historiaan perehtyneet myös muistuttavat, että samanlaiset uhkakuvat on nähty ja keskustelut käyty kaikkien teknologisten murrosten yhteydessä. Kirjapainotaito, teollisuuden koneistuminen, jopa sähkövalo – kaikki ovat olleet monen mielestä enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Ja on totta, että kaikkiin on liittynyt myös negatiivisia vaikutuksia ja lieveilmiöitä. Savun hälvettyä on kuitenkin aina nähty, että edut ovat voittaneet uhat.

On syytä kysyä onko joku nyt toisin. Mielestäni on: murroksen laajuus ja voimakkuus.

Alussa mainituista esimerkeistä sen voi jo nähdä: olemme nyt sellaisen muutoksen kourissa joka koskee inhimillisen elämän ja kulttuurin kaikkia osa-alueita samalla kertaa. Ehkä kirjoitusta, ja sen jatkona kirjapainotaitoa lukuunottamatta muut teknologiset murrokset eivät ole olleet näin syvällisiä ja laaja-alaisia. Ja paitsi kaiken kattava, internetin ja digitalisaation aiheuttama murros on myös ennen näkemättömän nopea. Olemme todistamassa systeemistä murrosta, joka jyrää sellaista vauhtia ja sellaisella voimalla, ettei kukaan – eivät edes maailman voimakkaimmat valtiot – pysty sitä enää täysin kontrolloimaan.

On selvää että näin laaja ja nopea murros ei voi tapahtua ilman ongelmia. Mutta vaihtoehtoa ei ole. Murros on alkanut siitä että teknologia on antanut meille ennen näkemättömät mahdollisuudet toteuttaa itseämme, sekä hyvässä että pahassa. Pullon henki on jo vapautettu. Muutos voi pysähtyä vain, jos lakkaamme olemasta ihmisiä.

Ja olemme vasta alussa. Parasta totutella ajatukseen, että huominen tulee olemaan vielä kummallisempi ja vaarallisempi kuin tämä päivä. Jossakin tulevaisuudessa tulee varmaan seesteisempi vaihe, mutta se ei tule vielä meidän eikä ehkä edes lastemme kohdalle. Turvavyöt kiinni.

DIGIpuhetta: Kognitiivista tietojenkäsittelyä, tekoälyä ja virtuaalisia asiakaspalvelijoita

DIGIpuheessa jatketaan co-creative intelligence -teemalla.

DIGILEn tj Reijo Paajanen kertoo omassa jaksossaan, kuinka yhteiskunnan digitalisoituminen muuttaa tapojamme toimia ja elää. Digitaalinen murros näkyy yhä vahvemmin niin työelämässä kuin arkipäivässäkin. Esimerkiksi puhelinpalveluissa monet yksinkertaiset tehtävät toteutetaan robottien avulla ja moni seuraa terveyttään erilaisten sovellusten avulla. Entä miten tekoäly voi auttaa lääketiedettä?

 

Innovaation ammattilainen, IBM:n Ville Peltola, kertoo kognitiivisesta tietojenkäsittelystä ja tekoälyn ja ihmisälyn yhdistämisestä. Entä miten robotilta onnistuu luova toiminta? Muuttaako tekoäly radikaalisti maailmaa?

Teollisuuskupla

Sijoittajapiireissä leviää tietoisuus hiilikuplasta. Kun ilmastonmuutos etenee ja siihen on lopulta reagoitava, voi olla, että jäljellä olevien fossiilisten varantojen taloudellinen arvo onkin pienempi kuin mitä on arvioitu. Ehkäpä niitä ei halutakaan käyttää loppuun asti. Ajattelun levitessä alan yhtiöiden arvostus putoaa ja myös saastuttavien energiankäyttäjien arvioidaan tulevan saman kriittisen pohdinnan piiriin. Jotkut suuret sijoitusrahastot siivoavat jo salkkujaan näillä ajatuksilla ja eettisen sijoittamisen suosio on nousussa. Odotukset kääntyvät nopeammin kuin reaalitalous, mutta odotukset näyttävät kehityksen suunnan ja ovat omalta osaltaan tosiasia. Vaaka kallistuu jo selvästi, epäselvää on kallistumisen vauhti, ei suunta.

Ilmastonmuutoksen rinnalla meillä on menossa toinen vastaava ilmiö. Digitalisaatio etenee ja yhdessä palveluteollisen logiikan kanssa se muodostaa internet-talouden. Sijoittajien näkökulmasta vaaka-asetelma on selvä: pitää pohtia sijoittaako tai pitääkö rahansa kiinni vanhan teollisen toiminnan sektoreilla vai siirtääkö pääoma internet-talouden yhtiöihin.

Hiilikupla on ilmastonmuutoksen synnyttämä, teollisuuskuplasta tulee internet-talouden synnyttämä ilmiö. Hiilikuplan voimistuminen voimistaa myös teollisuuskuplaa omalta osaltaan. Odotettavissa on siis voimakasta pääoman liikehdintää ja sekavan siirrosvaiheen jälkeen painopisteen voimakas siirtyminen internet-talouteen ja sen kasvuyhtiöihin.

Hiilikupla on fundamentaalisesti ihmiskunnan elinympäristön uhasta kumpuava asia. Suuntaa on muutettava välttämättömän edessä. Teollisuuskuplassa on tästä heijastusvaikutuksia mutta siihen liittyy vähemmän fundamentaaleja ominaisuuksia. Teollisuus pyrkii jo nyt tuottamaan puhtaampia tuotteita ja ratkaisuja ja olemaan osa ilmastonmuutoksen ratkaisua. Tämä on luonnollisesti positiivista ja näyttää hidastavan teollisuuskuplan syntyä ja itse asiassa moni ei edes ajattele sellaisen syntyä lainkaan.

Ilmastonmuutokseen herääminen on kestänyt aikansa ja korjaavien tekojen aikajänne on pitkä. Tässä astuu kuvaan digitaalisuuden eksponentiaalinen luonne. Etenemisen vauhti on ennennäkemättömän nopea. Internet-talouden yhtiöt kasvavat keskimäärin nopeammin kuin normaalit yhtiöt ja johtavien yhtiöiden arvostukset hipovat jo pilviä. Internet-talous luo myös uusia houkuttavia konsepteja kuten itsestään kulkeva auto ja sen varaan rakentuva liikenne ja kaikki ymmärtävät, että tällä on radikaaleja vaikutuksia liikenteen ja logistiikan ratkaisuihin. Vanha teollisuus on jo tuottanut omat mullistuksensa ja on aika siirtyä uusien mullitusten aikaan, esimerkkeinä tekoäly, satelliiteista koostuva hajautettu serverifarmi jne.

Ja lopulta kuplan määrittelee odotusten siirtyminen ja se on tiedosta kiinni. Joku suuri pääoman peluri siirtää jo jossain varojaan pois teolliselta sektorilta internet-talouteen ja julkistaa asian edettyään siinä riittävän pitkälle. Tämä tieto leviää ympäri maailman minuuteissa – internetin välityksellä – ja kupla on käsillä.

Kirjoitin samasta aiheesta hieman yli vuosi sitten otsikolla “Talvivaara ja Twitter“. Se oli ennakkovaroitus. Tämä blogaus on nyt toinen, vakavampi varoitus.

Erilaisten toimijoiden (yrityksistä innovaatiojärjestelmän toimijoihin ja ennen kaikkia rahoituksen suuntaajien) strateginen ajattelukyky paljastuu näiden kuplien myötä. Pahoin pelkään, että iso osa nykyisistä toimijoista katuu ylihuomenna hitauttaan internet-talouden todellisuuteen heräämisessä ja päätyy vaihtamaan johtoaan. Kasvavaa heränneiden joukkoa DIGILE voi auttaa vauhtiin palveluillaan, joiden kysyntä onneksi kasvaa ja kertoo siten heräämisen etenemisestä. Vauhtia heräämiseen ja sen myötä syntyviin toimiin vain tarvitaan lisää, suunta on selvä. Nopeat syövät hitaat.

DIGILE’s Cyber Trust program waiting for take-off

Cybersecurity is a topic that is basically in everyone’s lips today. News daily report about different cybercrimes influencing all levels, from states to companies to individual people.

Snowden’s revelations made it widely known how dependable devices and services are and how large scale monitoring and interception are feasible compromising our privacy. Cybercrime has traditionally been a problem individuals hiding behind computer screens and hacking into the world’s information systems. But this problem setting is quickly changing, today, the steady advance of technologies, such as robotics, artificial intelligence, additive manufacturing through 3D-printing, and industrial biology, is adding our physical space to the risks we face.

Internet of Things technology means that every car, computer, appliance, toy, thermostat, and piece of office equipment could be connected. And so they all become potentially vulnerable to hacking from anywhere on the planet. A set of webcams, insulin pumps, automobiles, toilets, and refrigerators have already all been demonstrated as hackable.

Altogether, our trust for cyber security is compromised and we cannot protect our privacy efficiently enough. Reinforcing digital trust is the task of states, international organizations, corporations, universities, and research institutions.

DIGILE together with its stakeholder has created a Strategic Research Agenda (SRA) “Cyber Trust”, where the main idea is to emphasize cybersecurity as an enabler rather than a barrier for trust. You can download the SRA from here.

The first part of the implementation of the SRA is soon starting. We received over 60 research proposals from industry and currently we are finalizing with Tekes (National Funding Agency) the first year research program. Unfortunately, financial situation in Finland has meant budget cuts for Tekes, and therefore not all good proposals can be included in the program.

Tekes-money is limited, and the SRA will be implemented with other funding instruments as well. For example, Horizon 2020 program ideas are cooking. We want to partner with best international partners, therefore please stay tuned with us, let us return privacy and trust in digital world together.

DIGIpuhetta on täällä taas! Mitä tapahtuu, kun koneäly ja ihmisäly lähenevät toisiaan?

DIGILEn ja Radio Ravun DIGIpuhetta-ohjelmasarja palaa tauolta.

Kevään aikana vartin mittaiset ohjelmat pureutuvat digitalisaatioon eri näkökulmista tuoden uusia ja toivottavasti yllättäviäkin ajatuksia. Ohjelmien ensiesitys Radio Ravussa on tiistaisin, ja haastattelut löytyvät tuttuun tapaan Soundcloud-palvelusta. Ohjelmat tehdään ensisijaisesti suomeksi, mutta mukaan mahtuu myös kansainvälisiä puhujia.

Co-creative intelligence, vapaasti käännettynä ihmisten, joukkojen ja koneiden älykkyyden yhdistäminen, on DIGILEn kantava strateginen teema, jota käsittelemme ensimmäisissä jaksoissa. Teemaan keskittyi myös tammikuun 28. järjestetty Foresight-seminaarimme, jossa keynote-puhujina olivat maailman ensimmäinen kyborgi Neil Harbisson sekä Next Nature -verkoston perustaja Koert van Mensvoort. Puheenvuorot herättivät runsasta keskustelua ja ajatustenvaihtoa.

Harbissonia ja van Mensvoortia haastateltiin myös DIGIpuhetta-sarjaan, kas tässä:

 

Yritykset huipputyytyväisiä DIGILEn tutkimusohjelmien tuloksiin

DIGILEn tyytyväisyyskyselyssä (lue aiempi blogaus) kysyttiin myös yrityspartnereiden tyytyväisyyttä ohjelmien tulosten hyödynnettävyyteen. Omiin tutkimustuloksiin oli vastanneista tyytyväisiä 96%, samoin kuin siihen, kuinka ne ovat hyödynnettävissä. 25% oli sitä mieltä, että saavutetut tulokset ovat olleet jopa ennakko-odotuksia paremmin hyödynnettävissä yrityksen omassa liiketoiminnassa.

Kaikkiaan 92% yrityspartnereista oli tyytyväisiä yliopistojen ja tutkimuslaitosten tuloksiin, niiden hyödynnettävyyteen 86%. Suuryritykset olivat selvästi tyytyväisempiä tutkimustahojen tuloksiin kuin pk-yritykset. Palautteen mukaan ainakin jotkut pk-yritykset kokevat, että suuryritysten ääntä kuunnellaan pieniä enemmän tutkimussuunnitelmia tehtäessä.

Toisten yritysten tuloksiin tyytyväisiä oli niin ikään 92% yrityspartnereista. Niiden hyödynnettävyyteen omassa liiketoiminnassa noin 72%. Erityisesti suuryritykset kokevat, että muiden tulosten hyödynnettävyydessä olisi parantamisen varaa (60% tyytyväisiä, pk-yrityksistä 86% tyytyväisiä).

Kaiken kaikkiaan nämä tulokset osoittavat, että ohjelmissamme tehdään aitoa yhteistyötä partnereiden välillä ja että muidenkin luomia tuloksia hyödynnetään. Kokemuksestani voin kuitenkin todeta, että valtavia eroja tässä on partnereiden välillä.

DIGILEn kannalta paras tyytyväisyyden happotesti on joka vuosi syksyllä, kun ohjelmasuunnitelmia luodaan. Kiinnostusta jatkaa seuraavana vuonna DIGILEn ohjelmassa kysyttiin myös tässä kyselyssä. 4% ei halua jatkaa, 40% haluaisi kasvattaa osallistumistaan. Tämä on meille DIGILEläisille erittäin merkittävä  palaute, jonka otamme kiitollisina vastaan. Ylpistyä ei kuitenkaan auta, vaan ohjelmatoimintaa on jatkuvasti kehitettävä eteenpäin vastaamaan elinkeinoelämän tarpeita.

Uusien ohjelmien suunnittelu on muuten parhaillaan käynnissä, lue lisää ja anna palautetta!

Tärkeintä DIGILEn tutkimusohjelmissa? Yhteistyö

DIGILE järjesti joulukuussa tyytyväisyyskyselyn kaikille ohjelmissamme oleville yrityspartnereille. Tämä kysely on osa toimintamme kehittämistä. Teollisuusvetoisuus on ohjelmiemme yksi kulmakivi, siksi on erittäin tärkeää ymmärtää hyvin, mitä yrityksen odottavat niiltä ja mitä saavat niiltä.

Päämotivaatioksi ohjelmiin osallistumiseen yritykset ilmoittivat yhteistyön tutkimuspartnereiden kanssa (93% vastanneista piti tätä joko erittäin tärkeänä tai tärkeänä osallistumisen motivaationa). Toiseksi tärkein motivaattori oli Tekes-rahoitus (84% vastasi ”erittäin tärkeä”/”tärkeä”). 77% piti yhteistyötä muiden yritysten kanssa erittäin tärkeänä tai tärkeänä motivaattorina. Suuryritykset ja PK-yritykset vastasivat varsin saman tyylisesti, suuri ero tuli siinä, motivoiko toisten partnereiden luomien tulosten hyödyntäminen omassa liiketoiminnassa (suuryrityksille 55% tämä oli ”erittäin tärkeä”/”tärkeä” kun taas PK-yrityksille vastaava prosenttiluku oli 74).

Vapaamuotoisissa vastauksissa mainittiin mm. Tekes-hankkeita pienempi hallinnointikuorma ja verkottuminen.

Ohjelmista päävastuullisena henkilönä en ollut kovinkaan yllättynyt näistä tuloksista. Ne kertovat siitä, että olemme keskittyneet oikeisiin asioihin. SHOK-ohjelmat ovat ennen kaikkea yhteistyötä, yhteistyötä yritysten kesken sekä akatemian ja teollisuuden kesken. Tulemme entistä enemmän korostamaan tätä seuraavina vuosina.

Seuraavassa blogauksessa palaan kyselystä selvinneeseen tyytyväisyystasoon.

Jatketaan siitä, missä olemme maailman parhaita

Viime viikon ykkösuutinen oli terroriteko Pariisissa. Se oli hyökkäys sananvapautta vastaan. samalla viikolla ihmisoikeuksia loukattiin vielä laajemmin Nigeriassa. Ää­ri-is­la­mis­ti­nen Bo­ko Ha­ram -lii­ke tappoi jopa 2000 viikon kestäneessä verilöylyssä.

Emme elä ideaalisessa maailmassa. Ihmisoikeuksia loukataan eri suunnista. Onneksi siitä uutisoidaan ja onneksi kansa ainakin joskus lähtee vielä kaduille oikeuksia ja arvoja puolustamaan.

Sananvapaus on tärkeä arvo länsimaissa, mutta myös koko ihmiskunnan kehityksen kannalta. Se on  kirjattu Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen. Sen 19. artikla kuuluu: ”Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

Sananvapautta vielä laajempi ihmisoikeuksien julistus on edelleen hyvä julistus ja se kannattaa lukea aika ajoin kokonaan. Se löytyy alkuperäisenä täältä.

Sananvapaus on otsikoissa parhaillaan myös Suomessa.

Meillä on käynnissä keskustelu ja aloite verkkovalvonnan laajentamisesta. Se on ilmiö, joka on syntynyt uuden teknologian päälle. Teknologiaahan voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan, eikä digitaalisuus ei ole poikkeus: digitaalinen teknologia tarjoaa paitsi uusia mahdollisuuksia viestintään ja liiketoimintaan, myös valvontaan.

Tämän päivän teknologialla voidaan valvoa ihmisen ilmaisemia ajatuksia, jotka lähetetään viestinä. Huomenna haluamme ohjata palveluita suoraan ajatuksilla. Verkkovalvonnan logiikan jatkaminen johtaa vääjäämättä oikeuteen valvoa ajattelua.

Innovointi edustaa uutta ajattelua. Sen kautta muutetaan maailmaa joskus radikaalistikin. Sen kautta luodaan uutta kasvua. Jonain päivänä joku huomaa, että innovoinnilla terrorisoidaan vanhaa liiketoimintaa ja haluaa alkaa rajoittaa sitä.

Tänään ihmiset ovat tietoisia ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta ja tässä Suomi on yksi parhaista maista maailmassa. Olkaamme sitä myös digitaalisessa maailmassa. Luodaan Suomessa digitaaliset ihmisoikeudet ja toimitaan niiden mukaan.

Maailma ilman varmoja totuuksia

Ihmiskuntaa vaivaa – ja on vaivannut jo pitkään – yksi nähtävästi parantumaton tauti: tarve olla varma ja tietää totuus.

Epävarmuus on ilmeisen sietämätön olotila, päätellen kaikesta siitä vaivannäöstä, jota on käytetty ja edelleen käytetään varmuuden maksimointiin ja totuuksien etsintään. Ongelma tästä tulee silloin, kun se alkaa haitata yhteiskunnallista ja yritysten päätöksentekoa. Näin on jo käynyt ja ongelma sen kuin pahenee.

Maailman muutoksen tahti vaikuttaa jatkuvasti kiihtyvän. Tämä johtuu osin todellisesta kehityksen nopeutumisesta, osin siitä, että muutoksesta kertovan tiedon määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Molempien ilmiöiden takana on mikäpä muukaan kuin internet ja sen mahdollistama välitön ja lähes ilmainen tiedonvälitys. Lopputulos on, että epävarmuus lisääntyy ja ennustaminen vaikeutuu.

Uskonto on länsimaissa jo valistuksen aikana menettänyt asemansa maailmanselityksen ja varmojen totuuksien antajana. Tilalle tuli tiede, mutta nykyään sekään ei enää anna meille kaipaamaamme varmuutta. Jos joku on totta tänään, se ei ole sitä enää huomenna.

Nykyään päätöksentekijöillä on käytettävissään yhä vähemmän totuuksia ja faktoja, ja yhä enemmän arvauksia ja arvioita. Tämä koskee sekä poliittisia päättäjiä että yritysten päättäjiä. Lopputuloksena näyttää syntyvän selvitysähky ja päätösparalyysi.

Ei uskalleta tehdä päätöksiä kun ei olla varmoja. Totuuksien puute syö rohkeutta. Niinpä käännytään asiantuntijoiden puoleen siinä toivossa, että he kertoisivat totuuden – ja teetetään taas uusi selvitys. Onneksi sentään asiantuntijat vielä uskaltavat useimmiten kertoa, etteivät hekään ole varmoja.

Tämä näkyy jo selvästi varsinkin poliittisessa, mutta myös yritysten päätöksenteossa. Päätösparalyysi on yhtenä syynä asioiden nykytilaan – taloudelliseen ja henkiseenkin lamaan.

Tähän on lopulta vain yksi ratkaisu: meidän täytyy oppia sietämään enemmän epävarmuutta ja tulemaan toimeen vähemmillä totuuksilla. Kun varmuutta ei saada ja faktat loppuvat, niitä on täydennettävä uskolla ja tunteella. Itse asiassa meidän on vain uskallettava toimia kuten ihmiset eikä kuten koneet. Kun kaikki faktat ovat pöydällä, eivätkä ne kerro vastausta, sillä, miltä asia tuntuu ja mihin me uskomme, on oltava merkitystä. Muutenhan päättäjät voi korvata päätöksentekoalgoritmeilla.

P.S. Lisää lääkkeitä päätösparalyysiin löytyy Timo Hämäläisen (Sitra) mainiosta kirjoituksesta.