Raamatun Daniel lienee yksi parhaimmaksi mainituista lukijoista, hän kykeni Jumalalta saamallaan lukutaidolla tulkitsemaan Belsassarin pidoissa seinälle ilmestyneen tekstin (Dan 5).

Meillä Suomessa lukutaito on ollut aina tärkeässä roolissa. Piispa Gezelius yhdisti lukutaidon avioliiton solmimisen edellytykseksi, arvatenkin mitä suurin motivaattori sekä nerokas hallinnollinen innovaatio. Seitsemässä veljeksessä, kansalliskirjallisuutemme kulmakivessä, lukutaido näyttelee isoa roolia. Kaikki veljekset oppivat lukemaan ja lukemisella on jokaiselle heistä erilaisia merkityksiä.

Pitkään lukeminen oli sosiaalinen, yhteisöllinen tapahtuma. Kirkkoisä Krysostomos tuli keskiajalla kuuluisaksi kyvystään lukea äänettömästi, liikuttamatta huuliaan. Kirjapainotekniikka salli kirjojen tehotuotannon ja niitä voitiin tuottaa riittävästi, äärimmillään jokaiselle lukuhalukkaalle jopa oma kappale.

Lukeminen on virtuaalista todellisuutta, joka vaatii ajattelemista ja kuvittelemista. Jokaisella meillä on omat yksilölliset lukijatulkintamme, joihin vaikuttaa koko henkilökohtainen historiamme. Tämä todellisuus tuli minulle hyvin selväksi taas vaalien jälkeen. Toiset lukivat median viestit niin, että Haaviston takana on mieletön ilmiö, joka johtaa murskavoittoon. Toiset taas tulkitsivat ihan samat viestit niin, että Niinistön varmaa voittoahan niillä pelattiin.

Lukutaitoa todella tarvitaan, moninaista sellaista, sillä media on jatkuvassa muutoksessa. Ilmeisimpänä ilmiönä sosiaalinen media, jonka merkityksestä näihin vaaleihin tullaan paljon tutkimusaikaa varmasti uhraamaan. Minuun some vaikutti vain niin, että Facebookkiin ei mieli tehnyt vaalien toisen kierroksen aikana, niin kummallisesti moni fiksuna pitämäni ystävä alkoi käyttäytyä…

Mikä on meidän koulujemme, alaluokilta yliopistoihin, medialukutaidon opetuksen tila?

Suomen metsäteollisuudella on kunniakas historia ja merkittävä asema globaalissa metsäteollisuudessa. Tästä teollisuudenalasta on osattu ottaa paljon irti. Kumulatiivista osaamista on Suomessa muutamalta sadalta vuodelta; hieno juttu. Edelleenkin meillä on Suomeen juurtuneina muutamia kansainvälisiä metsäyhtiöitä.

Nyt metsäteollisuus on murroksessa. Yrittämättä analysoida tässä kaikkia syitä, sivusta katsottuna näyttää siltä, että paperi ja sellu eivät Suomesta vietyinä enää kasva. Sen sijaan metsä Suomessa kasvaa ja puusta voidaan tehdä ihan uudenlaisia tuotteita, kun pureudutaan syvemmälle puun rakenteisiin, kemiaan tai energiasisältöön uuden osaamisen keinoin. Ilahduttavasti näin näyttää tapahtuvan. Metsäklusterin (tutustu myös Metsän tuolla puolen -blogiin) puitteissa tehdään tähän murrokseen liittyvää työtä. Upeata on se, että nämä suomalaiset metsäjätit ovat tulleet viimeisen vuoden aikana puun takaa esiin ja alkaneet nostaa uusia liiketoiminta-alueita esiin viestinnässään ja investoivat niihin myös Suomessa.

Näyttää myös siltä, että SHOK työkaluna teollisessa uudistamisessa toimii. Innovaatiojärjestelmän kehittäjätkin voivat todeta tehneensä osansa tuloksellisesti.

ICT-teollisuus on vastaavan rakennemuutoksen melskeessä. Vanhaa metsäteollisuutta edustaa suomalaisessa ICT-teollisuudessa tietoliikenne- ja matkapuhelinteollisuus. Uutta ICT-alalla edustaa puolestaan palveluteollisuus. Tämä etenee jo, mutta vielä puun takana. TIVIT tekee strategista osaamisen uudistamista, jotta suomalaisilla ICT-yhtiöillä olisi eväät uuteen kasvuun palveluliiketoiminnassa. Seuraavaksi meidän pitää päästä siihen, että uudet palveluliiketoiminnat nostetaan esiin viestinnässä ja investointien kohteena, kuten metsäteollisuudessa uudet liiketoiminnat nyt.

Tähän ei saa mennä vuotta enempää.

Metsäteollisuuden juurtuminen Suomeen ja jäsentyminen kansalliseksi osaamiseksi läpi yhteiskunnan on tapahtunut aikojen saatossa. ICT-teollisuus on noussut pitkähköistä suomalaisista juuristaan huolimatta kansalliseksi osaamiseksi muutamassa vuosikymmenessä. Onhan meillä varmasti vakava usko ja tahto siihen, että ICT-teollisuus pidetään kansallisena voimavara läpi murroksen, ja että se uusi palveluvetoinen nousu tulee?

Huomisen kasvu tulee uusiutumisesta, ICT-teollisuudessa digitaalisen palveluteollisuuden kasvusta!

…alkaa kulkea oikeaa suuntaa kohti.

Datan määrä enemmän kuin kaksinkertaistuu vuodessa. Mooren laki jauhaa ja saamme lisää laskentatehoa eksponentiaalisesti. Niinpä tehon kasvu ilmaistaan suoralla viivalla logaritmisella asteikolla. Uutena lakina päätään nostaa laskennan energiatehokkuuden kehittymisestä kertova eksponentiaalinen laki, jonka kehittäjän nimi, Jonathan Koomey, tulee meille lähivuosina tutuksi. Energiatehokkuus näyttää kehittyvän jopa hieman nopeammin kuin laskentateho, mikä on tietysti hyvä uutinen.

Ihmiset lisäävät jatkuvasti toimintaansa sosiaalisen median digitaalisessa ympäristössä ja jokaisesta liikkeestä jää havaittavaa dataa. Uusin jalkapallokenkä kerää dataa, ja omia harjoituskäyriä voi verrata huippujalkapalloilijoiden vastaaviin käyriin. Digitaalinen kamera lähettää kuvat automaattisesti kavereille ja kaikki tämä on hetki hetkeltä helpompaa. Sormenpäästä selviää ihmisen stressitila ja kameravalvonnan kuvankäsittelyalgoritmit oppivat seulomaan terroristeja. Digitaalisuuden elintila siis kasvaa eksponentiaalisesti, sillä sen piiriin joutuvien saarekkeiden määrä ja niiden pinta-ala kasvavat yhtä aikaa.

Open data -kehitys liitetään usein siihen, että viranomaiset avaavat verovaroin kerättyä dataa liiketoiminnan käyttöön, jotta saadaan aikaan uusia innovaatiota ja uutta liiketoimintaa. Ihan hyvä, sillä sehän auttaa tuon digitaalisen elintilan kasvussa. Open data -kehityksessä pitää kuitenkin nähdä, että ajattelua ei pidä rajoittaa vain viranomaisiin. Kaikilla yrityksillä on sama tilanne: kerätyllä datalla on enemmän arvoa, kuin yritys itse osaa tai pystyy hyödyntämään.

Kun dataa avataan, eli siis digitaalisen elintilan saarekkeita yhdistetään, päästään uuteen digitaaliseen ulottuvuuteen. Ikään kuin erilliset jäälautat kasvavat yhteen ja lujittuvat kantavaksi uudeksi elintilaksi, jossa voidaan tehdä uutta liiketoimintaa ihan uusilla ehdoilla. Digitaalisen liiketoiminnan edellytykset sekä itse liiketoiminta kasvavat kiihtyvästi. Facebookin listautuminen on tästä yksi merkki.

Kasvaako Suomessa panostus tähän digitaaliseen liiketoimintaympäristöön eksponentiaalisesti? Jos sinä olisit päättäjä ja tietäisit, että on olemassa eksponentiaalisen kasvun maailma, jakaisitko panoksesi tasan lineaarisen kasvun ja eksponentiaalisen kasvun mahdollisuuksien kesken?

Sosiaalisen median vallankumouksen aikana sinä olet päättäjä! Mitä ajattelit tehdä?

Ihmiset käyttävät yhä enemmän sosiaalisia virtuaaliverkostoja ylläpitääkseen yhteyksiä kavereihin ja kollegoihin ajasta ja paikasta riippumatta. Näiden verkostojen päälle voisi rakentaa monenlaisia paikkasidonnaisia palveluita, mutta muun muassa yksityisyydensuojan vuoksi ne eivät aina ole mahdollisia.

Floating Content on TIVITin Future Internet -ohjelmassa vuosina 2009-12 syntynyt konsepti. Ryhmä Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston tutkijoita on suunnitellut, analysoinut ja toteuttanut tilapäisen sisällönjakamispalvelun, jonka avulla kulloinkin lähettyvillä olevat mobiililaitteet voivat jakaa tietoa keskenään. Sisältö luodaan paikallisesti, se on saatavilla vain rajoitetun ajan ja rajoitetulla alueella.

Tämäntyyppisiä palveluita on tutkittu pitkään, mutta tutkijaryhmä on ensimmäinen, joka on analysoinut palvelun mahdollisuudet alusta loppuun: menetelminä on käytetty mm. matemaattista mallinnusta, simulointia ja prototyypin luomista.

Tutkimustyö on tuottanut neljä korkeatasoista julkaisua: kolme konferenssipaperia sekä yhden tieteellisen julkaisun. Ks. lista alla.

Floating Content -verkkosivut (avataan pian).

TIVITin ohjelmissa syntyy vuodessa satoja tuloksia: akateemisia tutkimus- ja konferenssipapereita, opinnäytteitä, softanpätkiä, liiketoimintaideoita, patentteja – ja niin edelleen. Koska yksittäiset tulokset ovat suuressa mittakaavassa useimmiten pieniä ja ne julkaistaan hajallaan eri ohjelmien sisällä, nostamme mielestämme erityisen onnistuneita tuloksia esille blogissamme Viikon tulos -sarjassa. Tutustu muihin tuloksiin: http://www.activityblog.fi/category/viikon-tulos/

***

TIVIT Result of the Week: Floating Content

Floating Content research has been performed in the Future Internet program, in phases 2 and 3 of the program (2009-2012). The activity has been a collaboration between University of Helsinki (Jussi Kangasharju) and Aalto University (Jörg Ott, Esa Hyytiä, Pasi Lassila, and Jorma Virtamo). Even though the Future Internet program is ending, we are still pursuing the collaboration by extending the work done in the program.

People are increasingly using online social networks for maintaining contact with friends and colleagues irrespective of their physical location. While such services are essential to overcome distances, using infrastructure services for location-based services may not be desirable, for example for privacy reasons.

In the floating content work, we have designed and analyzed a fully distributed variant of an ephemeral content sharing service, solely dependent on the mobile devices in the vicinity using principles of opportunistic networking. The result is a best effort service for floating content in which content is created locally, its availability is geographically limited and its lifetime and spreading depends on interested nodes being available.

Although similar contents have been “floating” around already for the past 10, even 15 years, what sets our work apart from existing work is that we have very thoroughly analyzed the feasibility of floating content and identified the effects of a variety of system parameters on the performance of the system. Our work covers both mathematical modeling, simulated experiments with real-world mobility traces, real-world measurements, and prototype implementation. This approach has served us well and has enabled us to research many interesting aspects of the floating content problem space.

The results have been published in the following 4 papers, 3 at a top-level networking or pervasive computing conference, and 1 in a top-level pervasive computing journal.

Floating Content web site (opening soon).

1. Jussi Kangasharju, Jörg Ott, Ossi Karkulahti, Floating Content: Information Availability in Urban Environments, in Proceedings of IEEE International Conference on Pervasive Computing and Communications, Work-in-progress Session, Mannheim, Germany, March 2010.

2. Jörg Ott, Esa Hyytiä, Pasi Lassila, Tobias Vaegs, Jussi Kangasharju, Floating Content: Information Sharing in Urban Areas, in Proceedings of IEEE International Conference on Pervasive Computing and Communications, Seattle, WA, March 2011.

3. Esa Hyytiä, Jorma Virtamo, Pasi Lassila, Jussi Kangasharju, Jörg Ott, When Does Content Float? Characterizing Availability of Anchored Information in Opportunistic Content Sharing, in Proceedings of IEEE Infocom, Shanghai, China, April 2011.

4. Jörg Ott, Esa Hyytiä, Pasi Lassila, Tobias Vaegs, Jussi Kangasharju, Sougata Santra, Floating Content for Probabilistic Information Sharing, Pervasive and Mobile Computing, vol. 7, no. 6, pp. 671–689, December 2011.

Tänään on kansallinen sähköpostin siivouspäivä. Epäilemättä tarpeellinen, tunnen ihmisiä joiden saapuvan postin laatikot pursuilevat koko ajan yli äyräiden, ja pitävät sisuksissaan vuodenkin ikäisiä vielä avaamattomia viestejä.

Tähän liittyen on tullut kovin muodikkaaksi julistaa sähköposti pannaan. Jotkut julistavat alkavansa sähköpostilakkoon. On yrityksiä, jotka kertovat tavoitteestaan päästä kokonaan eroon sähköpostista sisäisessä käytössä.

Mietitäänpä kuitenkin hetki, mistä tässä puhutaan. Eikö tässä nyt olla haukkumassa työkalua, kun itse asiassa pitäisi moittia sen käyttäjiä?

Jotkut ovat sitä mieltä, että sosiaalisen median työkaluilla voi hoitaa samat asiat ilman yllä mainittuja inbox-ongelmia. Tämä on aivan harhainen käsitys. Jos kaikki se kommunikointi ja viestittely, jota nyt käydään sähköpostitse, siirrettäisiin vaikka Facebookiin tai johonkin vastaavaan työkaluun, ei se tilanne siitä mihinkään muuttuisi. Viestejä on edelleen sama määrä, elleivät ihmiset ensin muuta viestintäkäyttäytymistään. Facebookissa ei ole viestien ylitarjontaa vain siksi että sähköposti on olemassa.

On varmaa, että voimme kehittää ihmisten työviestintään sähköpostin lisäksi muitakin työkaluja. Osa niistä asioista, joita nykyään hoidetaan sähköpostitse, voisi varmaan hoitaa tehokkaammin jollakin toisenlaisella työkalulla, joka vaikkapa ottaisi mallia sosiaalisen median periaatteista. Mutta vain osa. Sähköposti on moneen tarkoitukseen aivan loistava työkalu. Kunhan vielä päästäisiin tilanteeseen jossa tämä näppäimistön paukuttelu voisi jäädä vähemmäksi.

Tilannetta voi helpottaa muutamalla yksinkertaisella periaatteella: kun olet kirjoittanut yli viisi lausetta, pysähdy hetkeksi miettimään, pysytkö asiassa. Jos tarkoitus on pyytää vastaanottajalta jotain, oletko varma, että pyyntösi on selvästi esillä eikä piilotettuna johonkin sivulauseeseen? Ja ennen kaikkea: älä käytä CC-kenttää ”varalta”, mieti kenelle viestin on mentävä ja laita heidät vastanottajiksi eikä muuta.

Kieltäydyn luopumasta sähköpostista. Jään sen sijaan odottelemaan hyviä täydentäviä työkaluja. Viestintä on organisaatioiden verenkierto: mitä paremmin se sujuu, sitä paremmin organisaatio voi.

Sasu Tarkoma from Internet of Things SRA: http://connect.metropolia.fi/p65301143/

Slides in SlideShare.

***

Internet of Things (IoT) käsittää esineiden Internetin, jossa miljardit esineet kommunikoivat ja sallivat uusien, entistä älykkäämpien ja mukautuvampien sovellusten ja palvelujen luomisen yrityksille ja kuluttajille. Nämä uudet palvelut auttavat seuraamaan reaaliaikaisesti tapahtumia kuten teiden ruuhkaa, asuntojen lämpötilaa ja energiankulutusta, pakettien sijaintia logistisessa järjestelmässä ja säätämään järjestelmän toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi.

TIVITin hallinnoima IoT-ohjelma keskittyy näiden haasteiden ratkaisemiseen kehittämällä yhteensopivia teknologisia ratkaisuja sekä ekosysteemiä. IoT-ohjelman visio, missio, ja keskeiset tutkimusteemat sekä tavoitteet on kuvattu ohjelman strategisessa tutkimusagendassa (Strategic Research Agenda, SRA).

Ensimmäistä kertaa kokeilin iTunes U:ta ja koukku nappasi ja syvälle. Tarjolla ilmaiseksi loistavia luentoja maailman parhaista yliopistoista.

Tunnen monta, jotka aina odottavat lomaa ehtiäkseen lukea jotain uutta. Sekä useita, jotka sitten joskus vuorotteluvapaalla opiskelevat lisää. Mielestäni heillä on kuitenkin pahasti virheellinen ajattelumalli. Ensinnäkin: kun lataa suuria odotuksia tulevalle vapaalle ajalle, ne harvoin toteutuvat. Toiseksi: massiivinen määrä uutta tietoa ei juurru aivoihin nopeasti. Ja vielä kolmanneksi: ainakin minun täytyy pyrkiä oppimaan jotain uutta joka ikinen päivä, jotta pysyisin pinnalla tässä hektisessä maailmassa.

Virtuaaliluentojen ja sähköisten oppimateriaalien myötä kirjastoon menemisen vaiva ei voi olla enää tekosyynä uuden oppimiselle. Tätäkin olen liian usein kuullut…

Vaan milloin alamme nähdä suomalaisten yliopistojen virtuaaliluentoja iTunesissa tai muussa vastaavassa formaatissa?

Jälkikommentti: Lenovolla tämän kirjoitin ja nokialainen on puhelin, eli tässä ei ole kyse mistään Apple-fanin tuotepuffauksesta. Pönttömäkin kyllä vuosia vuosia sitten olen omistanut…

Tämän viikon tulos on syntynyt TIVITin Next Media -ohjelmassa. Tulos on uudenlainen paikallisuutisten toimitusmalli.

Sanoma Paikallislehtien päätoimittaja Janne Kaijärvi kertoo:

“Olemme Sanoma Kaupunkilehdissä tutkineet jo usean vuoden ajan, miten paikallisia uutisia voitaisiin tehdä paremmin, tehokkaammin ja nopeammin. Tutkimustyö on nopeutui merkittävästi kaksi vuotta sitten käynnistyneen Next Median Hyperlocal -tutkimushankkeen myötä.

Mitä sitten olemme oppineet?

Ensinnäkin sen, että suurin vipu muutokselle saadaan ottamalla lukijat mukaan sisältöjen tekemiseen uusilla tavoilla. Koska valmiita malleja ei maailmalta ole löytynyt, olemme joutuneet (lue: saaneet) kehittää konsepteja itse.

Keskeinen oppi on ollut, että uudet toimintatavat vaativat uusia prosesseja sekä ennen kaikkea uudenlaista teknologiaa. On mahdotonta ottaa lukijat suuressa määrin mukaan uutistyöhön, ellemme samaan aikaan mullista myös konehuonetta.

Kaupunkilehdet julkaisee muun muassa Metroa, joka ilmestyy 22 maassa ympäri maailmaa. Maailman suurin sanomalehtiketju totesi jo viime vuonna, että Suomessa kehitetty toimitusmalli halutaan ottaa käyttöön myös muissa maissa. Toistaiseksi Metroa tehdään Suomen malliin jo Montrealissa ja Prahassa. Ensikokemukset ovat olleet hyviä.

Teemme Kaupunkilehdissä myös maan suurinta paikallisuutispalvelua verkossa, Omakaupunki.fi:tä. Palvelussa vierailee kuukaudessa lähes miljoona kävijää. Viime vuonna siellä julkaistiin noin 8000 juttua. Lukijoiden osallistumisen merkityksestä kertoo mainiosti se, että viime vuoden 50 luetuimmasta jutusta 40 oli lähtöisin lukijoiden lähettämistä kuvista.

Merkittävää on myös uuden toimintamallin synnyttämä säästö. Uusi toimitusmalli pudotti toimituksen kustannuksia lähes 30 prosenttia.

Paljon on opittu, mutta paljon on vielä opittavaa. Uuden teknologian hyödyntäminen uutistuotannossa on vasta lähtötelineissä. Avoin data, automatisoitu uutisten tekeminen, automaattinen kuvan laadun parantaminen ja lukijayhteistyön syventäminen antavat mahdollisuuksia entisestään parantaa laatua, tehokkuutta ja nopeutta uutistyössä.

Uskon, että uutistoimitukset ympäri maailman joutuvat lähivuosina merkittävästi muuttamaan toimintatapojaan. Ja tässä Suomi vetää nyt latua umpihankeen. Raskasta, mutta samalla pirun hauskaa.”

Tutustu muihin Viikon tuloksiin.