Tämän viikon tulos kuvaa sitä, miten SHOK-ohjelma onnistuessaan voi nostaa esiin aikaisemmin hyödyntämättömiä akateemisia tuloksia. Uskon, että tuollaisia tuloksia löytyy vaikka kuinka paljon lisää. Lisäksi tämä tulos osoittaa yritysten sitoutumista SHOK-toimintaan. Kyseessä olevat yritykset ovat jo luoneet demonstraatioita ennen rahoituspäätöksiä ja ovat nyt kiinnostuneita kaupallisista sovelluksista.

Aalto-yliopistossa on kehitetty kuvien, videoiden ja muun multimedian sisältöpohjaisia analysointi-, indeksointi- ja hakumenetelmiä vuodesta 1998. Akateemisen työn ja tutkimushankkeiden tuloksena on kehitetty PicSOM-niminen järjestelmä, jota on sovellettu moniin erilaisiin visuaalisten tietomassojen analysointitehtäviin esimerkiksi paperiteollisuudessa, satelliittikuvien käsittelyssä, robotiikassa ja media-arkistoissa.

PicSOM-järjestelmälle ei kuitenkaan runsaista yrityksistä huolimatta kyetty löytämään kuluttajille suuntautuvaa sovelluskohdetta ennen TIVITin Data to Intelligence (D2I) -ohjelman alkamista.  D2I on tuonut useita järjestelmän kaupallisesta soveltamisesta kiinnostuneita osapuolia (mm.  Nokia, F-Secure ja Packet Video) saman pöydän ääreen. Vaikka ohjelman virallisesta alkamisesta on vasta alle kuukausi aikaa, on jo tässä vaiheessa selvää, että yhteisiä intressejä on runsaasti. Todennäköisesti lähivuosina näemme kuluttajille suunnatun kaupallisen sovelluksen, jossa on hyödynnetty sisältöpohjaisen kuvanhaun mahdollisuuksia.

Lisätietoja PicSOM-järjestelmästä antaa Jorma Laaksonen, jorma.laaksonen@aalto.fi.

TIVITin ohjelmissa syntyy vuodessa satoja tuloksia: akateemisia tutkimus- ja konferenssipapereita, opinnäytteitä, softanpätkiä, liiketoimintaideoita, patentteja – ja niin edelleen. Koska yksittäiset tulokset ovat suuressa mittakaavassa useimmiten pieniä ja ne julkaistaan hajallaan eri ohjelmien sisällä, nostamme mielestämme erityisen onnistuneita tuloksia esille blogissamme Viikon tulos -sarjassa. Tutustu muihin tuloksiin: http://www.activityblog.fi/category/viikon-tulos/

Antti Sihvonen from Next Media SRA: https://connect.metropolia.fi/p1tkrugnp8y/

Slides in SlideShare.

***

Kuluttajuuden ja median käytön muutos ohjaavat meitä ymmärtämään kuluttajuutta uudella tavalla. Kuluttajaymmärryksen keskiöön nousevatkin kulutukset ääri-ilmiöiden ymmärrys sekä jokapäiväinen kuluttajuus.

Ymmärtämällä kuluttajien arkisia toimia median parissa voimme ymmärtää laajemmalti median roolia jokapäiväisessä elämässämme. Toisaalta lisäämällä ymmärrystä kuluttajuuden ääri-ilmiöistä, kuten kuluttajien vastarinnasta, voimme paremmin ymmärtää myös jokapäiväistä kuluttajuutta.

Kaiken kaikkiaan näiden eri näkökulmien kohtaamispiste tarjoaa meille mahdollisuuden syvempään kuluttajan median käytön ymmärrykseen.

Jaakko Talvitie kuvasi digitaalisten palveluiden suota blogauksessaan ja Kari Hakkarainen kommentoi sitten seikkailujaan samalla aavalla. Tarinoita yhdistivät kysymykset a) miten palveluista pääsee nauttimaan, b) miten niistä voi maksaa ja c) jos edellisissä epäonnistuu, onko suon yli käytettävissä mitään kiertotietä? Jaakon ja Karin tarinat ovat melko uskomattomia, mutta samalla harmittavan tosia.

Yksi tunnettu menestysstrategia on tehdä asioita päinvastoin kuin muut, kuten olla digitalisoimatta ja automatisoimatta palvelua äärimmilleen ja palvella sinnikkäästi yksittäistä loppukäyttäjää. Kun palvelupuhelin soi tai käyttäjän viesti ponnahtaa näkyviin palvelutyömaalla, siihen vastaakin ihminen eikä mikään tietokoneohjelma.

Ajattelisin silti mieluummin, että palvelujen kehittäjillä pitää olla kunnon työkalut ja menetelmät ja että niitä kannattaa kehittää samaan aikaan uusien teknologioiden ja palvelujen kanssa. Jo Tekesin aivan ensimmäiset tietoteknisten alojen kehitysohjelmat 1980-luvun lopussa painottuivat menetelmiin ja apuvälineisiin. Vaikka niistä ei syntynyt mitään suurta ja globaalia suunnitteluvälinebisnestä Suomeen,  opimme suunnittelutyön tärkeyden ja sitä tukevien menetelmien arvon. Tämä näkyy yhä esimerkiksi TIVITin Cloud Software -ohjelmassa, jossa pilviratkaisujen ketterät ja keveät kehitysmenetelmät ovat yksi keskeinen juonne.

Seurattuani muutamia muitakin suuria hankkeita, joissa liiketoiminta ja teknologia nivoutuvat aiempaa selvemmin yhteen ja joissa tavoitteena on saada aikaan uusia hyödyllisiä palveluja, olen yhä enemmän sitä mieltä, että sama resepti voisi estää Jaakon ja Karin raportoimia ongelmia.

Ajat ovat silti suuresti muuttuneet myös menetelmien ja työkalujen tiimoilta. Juuri ketteryys ja keveys ovat välttämättömiä lähtökohtia ja laatu syntyy tekemällä eikä tarkastamalla. Cloud Software saattaakin olla myös Suomen suurimpia agile- ja lean-käyttöönottohankkeita. Voin suositella perehtymistä saatuihin kokemuksiin!

Menetelmien ja apuvälineiden kehittämisen kulta-aikanakaan ei toki aivan ilman ongelmia selvitty. Syitä etsittiin sieltä mistä joskus myöhemminkin eli niiden piiristä, jotka ratkaisuja “vain” käyttävät eivätkä siis ymmärrä kehittää: ”Vaikutusmahdollisuuden heikosta käyttämisestä johtuvat puutteet projektien tulosten hyödynnettävyydessä teollisuus saa lukea omalle tililleen”. (FINSOFT-ohjelman tulosten teollisen hyödyn ja hyödynnettävyyden arviointi -raportti, 1991, sivu 62). Tästä voinee olla tätä nykyä jo aivan eri mieltä. Käyttäjäkeskeisyys koskee menetelmiä ja apuvälineitä siinä missä niiden avulla tuotettuja hyödykkeitäkin.

Näen digitaalisten palvelun suolla merkkejä pitkospuista, jos en suorastaan järeämpää työmaakalustoa. Pidetään perintöä yllä ja otetaan menetelmät ja apuvälineet tehokkaaseen käyttöön palvelujen kehitystyössä.

Viikon tulos tulee TIVITin vastikään käynnistyneestä Internet of Things -ohjelmasta. Jari Arkko kertoo Ericssonin tutkimusosastolla rakennetusta kotiverkkojen prototyypistä:

“Minulla on unelma. Että ihmiset voisivat ostaa mitä tahansa kotiverkkolaitteita, kuinka monta tahansa, kytkeä ne miten päin tahansa, ja verkko osaisi itse säätää itsensä toimivaksi. Antaisi kaikille laitteille ja reitittimille osoitteet. Reitittimet tietäisivät mihin lähettää paketit. Nimipalvelu toimisi koko verkossa riippumatta siitä, että missä osassa laitteet sijaitsisivat. Ja että kaikki laitteet voisivat suoraan keskustella keskenään. Tämä kaikki automaattisesti ilman, että käyttäjän tarvitsisi määritellä vaikkapa reititystaulua.

Tämä on tietysti mahdollista jo tänään yksinkertaisissa tapauksissa. Jos verkossa on vain yksi reititin, esimerkiksi nykyiset kotien ADSL-reitittimet osaavat tehdä kaiken automaattisesti käyttäen paikallisia osoitteita, DHCP:tä ja osoitemuunnoksia (NAT). Usein verkkojen tarvitsee kuitenkin olla monimuotoisempia. Usein haluttaisiin erillinen verkko vierailijoille yksityisen verkon lisäksi. Ethernet- ja WLAN-pohjaisten verkkojen lisäksi linkkiteknologioita on tulossa lisää mm. esineiden internetin tarpeita varten.

Kaikkia näitä linkkityyppejä ei voi suoraan sillata toisiinsa, tai ainakaan se ei ole järkevää suurten nopeuserojen vuoksi. Gigabitin Ethernet-verkon broadcast-liikenne voi helposti tukkia hitaimmat langattomat verkot. Verkot myös laajentuvat usein niin, että käyttäjät lisäävät uuden reitittimen tai NAT-laitteen vaikkapa langattoman verkon laajentamiseksi. Käytännössä monta reititintä ja aliverkkoa käsittävät kotiverkot ovat yleistymässä. Niihin liittyy kuitenkin useita ongelmia. IPv4-pohjaisissa verkoissa käytettävät NAT-laitteet hankaloittavat verkon eri osissa sijaitsevien laitteiden välistä kommunikaatiota. Nimipalvelu toimii vain yhden aliverkon sisällä.

IPv6-pohjaisissa verkoissa pyritään välttämään NAT-teknologiaa, mutta monen reitittimen IPv6-verkon rakentaminen vaatii monimutkaisten asetusten hallitsemista.

Vuonna 2011 perustettu IETF:n HOMENET-työryhmä pyrkii ratkaisemaan näitä ongelmia kehittämällä tekniikkaa, jolla monimuotosetkin IPv6-pohjaiset verkot voisivat automaattisesti muodostua ilman käyttäjän asetuksia. Tavoite on kehittää tekniikkaa aliverkkojen osoitteiden automaattiseen jakamiseen, reitityksen automaattiseen määritykseen ja nimipalvelun toimintaan koko verkossa automaattisesti.

Ericssonin kehittämä prototyyppi on tämän teknologian ensimmäinen toteutus maailmassa.

Kaksi viikkoa sitten oma kotiverkkoni siirtyi käyttämään tätä tekniikkaa. Vaikka kehitystyö on vasta alussa, ovat tulokset lupaavia. Reitittimet, aliverkot, nimipalvelimien osoitteet, reitittimien julkaisemat osoiteavaruudet, ja jopa IPv6 – IPv4 muuntimet (NAT64) määrittyvät automaattisesti. Tämän toteutuksen lisäksi on useita muitakin toteutuksia valmisteilla, ja kotireititinvalmistajat ovat olleet kiinnostuneita tekniikasta.

Uskon että tämä tekniikka tulee jossain muodossa lyömään itsensä läpi ja vaikuttamaan siihen miten tulevaisuuden kotiverkot toimivat. Ennen sitä on kuitenkin vielä paljon työtä jäljellä. Tarvittavien reititysprotokollalaajennusten ja muiden standardien kehittäminen on käynnissä, ja toteutuksista saamamme kokemus helpottaa niiden valmistumista.”

Lisää toteutuksesta ja Jarin kotiverkosta löytyy blogista sekä videosta.

TIVITin ohjelmissa syntyy vuodessa satoja tuloksia: akateemisia tutkimus- ja konferenssipapereita, opinnäytteitä, softanpätkiä, liiketoimintaideoita, patentteja – ja niin edelleen. Koska yksittäiset tulokset ovat suuressa mittakaavassa useimmiten pieniä ja ne julkaistaan hajallaan eri ohjelmien sisällä, nostamme mielestämme erityisen onnistuneita tuloksia esille blogissamme Viikon tulos -sarjassa. Tutustu muihin tuloksiin: http://www.activityblog.fi/category/viikon-tulos/

   Jukka Manner from Future Internet SRA:

Slides in SlideShare

Esityksessä käydään läpi juuri päättyneen TIVITin Future Internet tutkimusohjelman tuloksia ja analysoidaan, miten ohjelma onnistui. Lisäksi pohditaan tutkimuslaitosten näkökulmasta SHOK-tyyppisen tutkimusohjelman hyviä ja huonoja puolia, ja miten ohjelmia voisi kehittää tulevaisuudessa.

Tämä tarina on tosi. Ja kertoo paljon siitä millaisen tietoteknisen hetteikön olemme itsellemme luoneet:

Tuttavani on akateemisesti koulutettu, keskijohdossa työskentelevä toimistotyöläinen joka viettää suuren osan työpäivistään, kuten niin moni muukin, tietotekniikan parissa. Vaikka hän ei olekaan tietotekniikan ammattilainen, työnsä kautta hänellä on kohtuullinen tuntuma tietotekniikkaan ja suhde on ongelmaton. Jutun kannalta oleellinen on vielä sellainen tieto, että hän ei ole saanut aikaiseksi Facebook-tiliä eikä siis käytä Facebookin palveluita.

Tuttavani sai lahjaksi Applen iPad-tabletin. Ja tykkäsi, ensikokemukset olivat positiiviset. Juuri sopiva laite siihen mihin hän vapaa-ajallaan tietotekniikkaa käyttää: lähinnä nettiselailuun.

Seuraavana päivänä posti toi Helsingin Juhlaviikkojen mainoksen, jossa oli konserttikalenteri. Tuttavani huomasi että samassa yhteydessä oli QR-koodi, josta ”aukeaa Huvilan soittolista, jolla pääset heti tunnelmaan”. Hieno homma, helpottaa kiinnostavan konsertin löytämistä, kalenterikin kun on samassa vehkeessä. Siispä koodia skannaamaan.

Ongelma yksi: kuinka ollakaan, iPadissa ei ollutkaan QR-koodilukijaa valmiiksi asennettuna. Sellainen löytyi onneksi helposti App Storesta. Asennus onnistui heti ja koodi skannattiin. Ongelma kaksi: soittolistan kuuntelemiseksi pitää olla Spotify-sovellus. Taas App Storeen, sieltähän se löytyi. Asennus onnistui jälleen helposti ja Spotify käynnistyi. Ongelma kolme: pitää rekisteröityä käyttäjäksi ja perustaa tili. Tämä vaati jo perehtymistä ja monien vaihtoehtojen läpi kahlaamista. Perehtymisen ja empimisen jälkeen tuttavani totesi, että Spotify voisi olla kiva palvelu ja päätti ostaa Premium-version (9,99 €/kk).

Ongelma neljä: Spotify-tilin perustaminen edellyttää Facebook-tiliä, jonka kautta rekisteröityminen hoidetaan. Kun tuota tiliä ei ollut, tuttavani päätti vielä katsoa asiaa. Rekisteröitymiskehotteen alla oli linkki, joka ei johtanut mihinkään. Tässä vaiheessa tuttavani alkoi jo empiä. Sitkeänä henkilönä hän päätti kuitenkin vielä katsoa, josko se Facebook-tili nyt kuitenkin pitäisi avata. Selain siis auki ja Facebookin nettisivuille. Tästä päästiin varsinaiseen hetteikköön, jossa vilisi uusia termejä kuten ”seinä” ja monenlaisia yksityisyysasetuksia. Tähän into sitten loppui.

Muutaman hetken päästä tuttavani kuitenkin palasi Juhlaviikkojen nettisivuille ja törmäsi taas konserttikalenteriin ja mahdollisuuteen suunnitella oma ohjelma. Kiinnostavaa. Ongelma viisi: jotta palvelua olisi voinut käyttää, piti rekisteröityä käyttäen Facebook-tiliä. Tässä vaiheessa alkoi jo verenpaine nousta ja Juhlaviikot saivat jäädä.

Missään vaiheessa ongelma ei ollut laitteen toiminnassa vaan palveluiden ominaisuuksissa. Erityisen kiinnostava on tuo palveluiden yleiseksi tullut tapa ulkoistaa rekisteröityminen Facebook-tilin taakse. Ymmärrän tämän hyödyt palvelun tuottajan kannalta, mutta kuten tässäkin tapauksessa huomataan, tulos ei välttämättä ole toivottu. Spotify jäi vaille yhtä maksavaa asiakasta eikä Facebook ainakaan vielä saanut uutta käyttäjää. Juhlaviikoilla ehkä on vielä toivoa.

Olen kuullut tapauksista, joissa ihmiset ovat ajautuneet perustamaan tekaistuja Facebook-tilejä voidakseen rekisteröityä palveluihin, joiden eivät syystä tai toisesta halua kytkeytyvän oikeaan Facebook-tiliinsä. Toinen huomio jonka tästä voi tehdä on se, että käyttäjäkokemuksen hallinta ei ole aina suoraviivaista. Digitaalisten palvelujen yleistyessä yllä kuvatun kaltaiset ongelmat luultavasti lisääntyvät, ainakin aluksi.

Pilveilyn vaikutukset ohjelmisto- ja muuhunkin liiketoimintaan eivät rajoitu vain yksittäisiin yrityksiin, vaan kohdalle sattuvan sovellusauringon paisteen tai pienen sisältökuuron asemesta eteen voi tulla laajojakin tietosään vaihteluita.  Silti kun lukee arvioita pilviratkaisujen vaikutuksesta, ne ovat usein kahtalaisia.

Osin kyse on kuin ikään satelliitista nähdyistä mullistuksista kuten sekin skenaario, että henkilökohtaiset pilvipalvelut korvaavat PC:n jo vuoteen 2014 mennessä. Mieleen tulevat ipadit ja vastaavat kapineet. Jos niiden vaikutus on todella tuollainen, miten me ehdimme siitä osalliseksi? Toiset pilvikehityksen ennusteet ovat taas kuin lukulaseilla tehtyjä, kuten pohdinta, että loputkin Suomen IT-työpaikoista häviävät pilveen. Jos niin käy, miten ihmeessä voimme muuttua jonkin sovellusvertikaalin tai palvelusisällön asiantuntijaksi?

Tulevaisuuden tutkimus ja ennakointi on yleensä ottaen vaikeaa ja osin tarpeetonta. Hyvin nuoria tai jo vanhoja ihmisiä tarkkailemalla ymmärtää, että asiat etenevät usein omalla painollaan ja että ajan merkitys on erilainen eri yhteyksissä.  Jos pilviratkaisuja miettii vanhan ajan viitekehyksessä, se on paluuta keskitettyjen ATK-palvelujen aikaan. Konesalit kukoistavat tietotekniikan keskittyminä, kun taas käyttäjät ovat niistä etäällä, eikä tekniikka heitä paljon kiinnosta. Tämä onkin mahdollisesti totta eikä mitään faktaa, kuten sanotaan. Moni muu asia on silti entisaikoihin verrattuna aivan toisenlainen ja se muuttaa koko säärintaman erinäköiseksi. Mutta onko sen myötä tulossa pilvipoutaa vai jäätävää tihkua?

Äskettäisessä eräässä arvokkaassa ja ainakin osin nuorekkaassa pilvitulevaisuuden seminaarissa päädyttiin neljään skenaarioon: Minä, me ja mun kaverit, Valvottu vapaus, Basaarin takapiha sekä Yhden koon paketti. Tietosäähän nämä vaikuttaisivat melko eri tavoin. Ensimmäisen mukaan voisimme nauttia täysin siemauksin pilvipalveluista jopa niitä itse itsellemme ja muille tuottaen. Tietosään some-tarkkailupisteestä käsin nähtynä tämä vaikuttaa varsin realistiselta. Toinen olisi hallittua kehitystä kohti uudistuvia ekosysteemejä, jos vain pääsemme viidenkympin sakkiin eli meille on tilaa globaalien kasvuyritysten joukossa. Kolmas skenaario lienee jo liikkeellä, avoin julkinen sekä suljettu yksityinen ovat hyvää vauhtia sekoittumassa. Tulos on, mahdollisesti, parempaa kuin kumpikaan on erikseen ollut. Neljännessä olisi rauhaan pakottamisen makua, mutta yhdentyvän ja palveluihin nivoutuvan tietotekniikan tuottaminen olisi silti korrektia käytöstä ja todennäköisesti myös kannattavaa liiketoimintaa siiloajattelun vastapainona.

Mene ja tiedä, sääprofeetta Aimo Arraste ennusti Radio Voiman haastattelussa 12. huhtikuuta 2012 ilmestyneen Etelä-Suomen Sanomien mukaan, että koivut saavat lehdet jo toukokuun lopussa ja kesä on lämmin, mutta vielä vappuna voi tulla lunta nurmikolle.

Uutiset kertovat kummia. Otetaan kaksi vuotta vanha yritys, jolla on noin tusina työntekijää eikä ilmeisesti lainkaan liikevaihtoa. Rahoittajat ovat sitä mieltä, että firman arvo on n. 500 miljoonaa dollaria ja tekevät sijoituksen firmaan. Muutama päivä myöhemmin samainen firma myydään toiselle firmalle yhden miljardin dollarin hintaan. Kyseinen firma on Instagram, joka on kehittänyt suureen suosioon nousseen valokuvien jakopalvelun. Ostajana Facebook.

Jotkut sanovat, että hinta on kohtuullinen, vain 30 dollaria käyttäjää kohden. Tästä voi laskea, että Instagramin palvelulla on reilut 300 miljoonaa käyttäjää. Toiset muistuttavat, että Facebook maksoi osan hinnasta omilla osakkeillaan. Facebook ei ole kertonut julkisuuteen motivaatioitaan, joten asialla on spekuloitu. Toiset arvelevat, että Facebook ei uskaltanut olla ostamatta peläten kilpailijoidensa (= Google) käyvän ostoksilla. Toiset huomauttavat Facebookin heikosta tarjonnasta mobiilikäyttäjille sekä kömpelöstä valokuvien jakopalvelusta.

Niin tai näin, hinta vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Vaikka käyttäjiä olisikin tuo 300 miljoonaa, Instagramilla ei ole minkäänlaista ansaintamallia eikä sellaisesta ilmeisesti ole ollut ainakaan kovin vakavia suunnitelmia. Palvelu sinänsä on ilmeisen onnistunut, tuollaiseen käyttäjämäärään ei muuten päästä kahdessa vuodessa.

Facebook itse teki vuonna 2011 3,7 miljardin dollarin liikevaihdon ja 1 miljardin nettotuloksen käytännössä mainosmyynnillä, käyttäjämäärän ollessa ilmeisesti yli 800 miljoonaa. Jos oletetaan vertailun vuoksi, että Instagramin avulla liikevaihto (eli mainosmyynti) ja vastaavasti voitto nousisi vaikkapa 10%, Facebookilta kestäisi n. 10 vuotta tienata takaisin Instagramista maksamansa hinta. Tämä ei kuulosta enää aivan yhtä käsittämättömältä.

Joka tapauksessa tässä ei voi välttyä muistelemasta reilun 12 vuoden takaisia aikoja, jolloin samalla lailla maksettiin huimia summia yrityksistä, joilla ei ollut liikevaihtoa eikä edes ansaintamallia. Useat muistanevat, miten se peli päättyi.  Instagramin tapauksessa selviä voittajia olivat ne tusina firman työntekijää, jotka luultavasti kaikki omistivat yrityksen osakkeita, sekä ne sijoittajat, jotka tienasivat muutamassa päivässä kaksinkertaisen tuoton 500 M$ sijoitukselleen. Siihen ne voittajat voivat jäädäkin.

Mutta miettikääpä tätä: mikä olisi estänyt sen että Instagram olisi keksitty Suomessa?

Jaakko Talvitie totesi taannoisessa blogauksessaan, että Suomessa ollaan vihdoinkin noteeraamassa ns. internettalouden merkitys, tuoreen selvityksen mukaan internetin osuus taloudestamme on lähes 10 %.  Jaakon mukaan ”on pakko hyväksyä se, että ainakaan välillisesti ei ole enää olemassa muuta taloutta kuin internettalous tai verkon varaan rakennettu talous”.  Häntä tosin harmitti, että tieto- ja viestintätekniikan rooli nähdään silti yhä usein muiden bisnesten aputekijänä, mistä ”paistaa edelleen läpi kymmeniä vuosia vanha ajattelu, että tietotekniikka on kiva lisämahdollisuus.”

Jaakko on yhtäältä oikeassa, eli liiketoimintaa, joka ei perustu tai jossa ei hyödynnetä tietotekniikkaa, on tätä nykyä enää varsin vaikea löytää. Toisaalta voi kysyä, onko tietotekniikasta tullut nykyajan paperia tai metallia, eli onko tietotekniikka yhä enemmän pelkkä jalostuksen lähtökohta eikä mikään loppuhyödyke?

TIVITin Cloud Software -ohjelman perusteella on varsin ilmeistä, että pilvipalvelut muuttavat ohjelmistojen kehitys- ja hyödyntämistapoja ja että samaa asiaa voi todellakin tarkastella päinvastaisista näkökulmista: juuri mikään ei toimi ilman softaa tai softa on melkein mille tahansa hyödykkeelle rakennusaine.  Siinä missä ohjelmistoalan ammattilainen uskoo edellisen, joku muu voi nähdä jälkimmäisen.

Niin tai näin, Jaakon havainnot ja pilvimaailman myötä tapahtuva kehitys lienevät silti oleellisimpia uusien mahdollisuuksien kannalta. Ne koskevat nähdäkseni varsinkin pieniä yrityksiä, mutta voivat saada isonkin IT-laivan kääntymään.  Molemmille tarjoutuu mahdollisuuksia synnyttää uutta liiketoimintaa, kun markkinat ryhmittyvät pilviekosysteemeihin. Mielenkiintoista on myös, että käyttäjät vapautunevat yhä enemmän toiminaan pilviympäristössä tai ainakin vaatimaan ja vaalimaan vapauttaan. Jos eivät aivan kuten Aretha Franklin Blues Brothers -elokuvassa, niin kuitenkin hyvin näkyvästi.  Sekä yrityksille että yksilöille on oleellista pilvi-infrastruktuurin turvallisuus, varmuus, saatavuus ja käytettävyys. Se on yhä merkittävä liiketoiminnan haaste, vaikka toisin voisi luulla.

Paitsi turvalliset ja käyttötarpeeseen mukautuvat pilvipalvelualustat, erilaiset palvelu- ja sovelluskehitystä tukevat ratkaisut ovat edellytys pilvihyötyjen realisoimiseksi. Käyttäjät tai paremminkin ns. käyttäjät ovat Facebook- ja Twitter-aikakaudella muuttuneet myös tuottajiksi, eikä tällainen prosumerismikehitys enää pysähdy. Päinvastoin: kun tietoa tuotetaan yhä enemmän kaikkialla ja vaatimukset suljettujen tietovarantojen avaamiseksi kasvavat, tiedon tuottamisen ja kuluttamisen rooli lomittuvat usein. Samalla aika-ikkuna ideasta pilviliiketoiminnaksi ja koetuiksi hyödyiksi lyhenee merkittävästi.

Mitä sitten maksaa pilveen tuotettu ja siellä nautittu tietotekniikka? Rohkein ennuste ei suinkaan ole, että hinta on nolla, vaan että se on negatiivinen. Tämä tarkoittaisi, että tietoteknisen hyödykkeen käyttöä palvelun nautinnassa kompensoidaan hyödyntäjille.

Arvon tuottamisen ja kuluttamisen logiikat ovat joka tapauksessa pilveilyn seurauksena muuttumassa. Perusjako kahteen on ehkä lopulta, haluaako tehdä bisnestä pilvestä vai pilvessä. Molemmat tarjoavat mahdollisuuksia, joita yhdistää palvelujen idea ja samalla käyttäjien läsnäolon ja merkityksen kasvu.  Me suomalaiset emme luullakseni häviä pilveen ainakaan teknisen tietotaidon puutteen takia, korkea osaaminen ja hyvä koulutus ovat tässäkin eduksi. Meidän pitää silti investoida muun muassa ensiluokkaisen ketteriin ja tehokkaisiin pilvikehityksen työmenetelmiin ja apuvälineisiin, pilvet eivät synny itsestään.

Viikon tulos tulee DIEM-ohjelmasta. Kari Liukkunen kertoo:

“Älykäs liikuntaympäristö saattaa aluksi kuulostaa oudolta yhdistelmältä. Kuitenkin liikuntaympäristö, tässä tapauksessa kuntosaliympäristö, tarjoaa hyvän pohjan älykkään ympäristön luomiselle.

Liikuntaympäristöissä on aina jollain tavoilla mitattu suorituksia ja kehittymistä, perinteisesti sekundaattorin ja ruutuvihkon avulla, tai kuten nykyään sykemittarin ja verkkopalveluiden avulla. Kuntosaliympäristön erilliset osat eivät ole tähän päivään saakka kommunikoineet keskenään, vaikka siihen periaatteelliset valmiudet löytyisivätkin. Tätä ongelmaa lähdimme DIEM-ohjelman Public Spaces-osiossa ratkomaan. Kumppaneina mukana olivat terveysliikuntapalveluiden tuottaja HealthEx, laitevalmistajat Hur ja Polar Electro sekä kuntoutus- ja tutkimuskeskus Verve. Tutkimuspartnerina toimii Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitos.

DIEM-ohjelman kolmen vuoden työn tuloksia esittelevä älykäs liikuntaympäristöpilotti Healthy Flying avattiin Oulun lentoasemalla 29.3.2012 ja se sijaitsee BusinessOulu Loungen yhteydessä lentoaseman kakkoskerroksessa. Se on avoinna kaikille kentän kautta matkustaville ympäri vuorokauden. Pilotointiympäristössä testaus jatkuu vuoden 2012 loppuun saakka.

Pilotointiympäristön taustalla on DIEM-tutkimusprojektissa kehitetty Healthy Flying -konsepti, jossa mahdollisuus terveysliikuntaan tai rentoutumiseen pyritään tarjoamaan uudenlaisessa liikuntaympäristössä. Samalla voidaan pienentää lennon aiheuttamia terveysriskejä.  Konseptia kehitetään testaajilta kerättävän palautteen perusteella.

Vuoden aikana testiympäristöön tuodaan jatkuvasti pilotoitavaksi uusia sovelluksia ja laitteita. Tilan laitteet toimivat älykortin avulla ja kävijä saa halutessaan suoritustietonsa joko sähköpostiinsa tai verkkopalveluun. Syksystä alkaen käyttäjä pystyy myös lähettämään sykkeestä mitatun kuntotasonsa.  Yhtenä tavoitteena on luoda toimiva konsepti, jota voidaan monistaa muillekin lentokentille.

Tutkimuksen teknisenä lähtökohtana on hyödyntää ympäristömme jo olemassa olevia laitteita ja saada ne älykkäästi toimimaan keskenään. Silloin niitä pystytään laajemmin hyödyntämään ja luomaan älykkäitä ympäristöjä vaativiinkin tiloihin, kuten esimerkiksi nyt lentokentälle. Tämä mahdollistaa uudet palvelukonseptit, joista älykäs liikuntaympäristö on hyvä esimerkki.

Pilotissa testataan DIEM-ohjelmassa kehitettyjä teknologioita (esim. 3M platform) ja sovelluksia (esim. palautejärjestelmä ja mikromaksaminen) sekä kerättyjen tietojen ja web-palveluiden yhdistämistä (esim. Polar Personal Trainer -palvelu) yhdeksi palvelukokonaisuudeksi. Tavoitteena on, että syntyneitä ratkaisuja voidaan ottaa käyttöön laajasti erilaisissa sovelluskohteissa ja ympäristöissä.

Healthy Flying -pilotti on DIEM-ohjelman vuoden 2012 suurin pilotti.

Täällä linkkejä aiheesta tehtyihin lehtijuttuihin.

Lisätietoja pilotointiympäristöstä antaa Kari Liukkunen (kari.liukkunen@oulu.fi).

TIVITin ohjelmissa syntyy vuodessa satoja tuloksia: akateemisia tutkimus- ja konferenssipapereita, opinnäytteitä, softanpätkiä, liiketoimintaideoita, patentteja – ja niin edelleen. Koska yksittäiset tulokset ovat suuressa mittakaavassa useimmiten pieniä ja ne julkaistaan hajallaan eri ohjelmien sisällä, nostamme mielestämme erityisen onnistuneita tuloksia esille blogissamme Viikon tulos -sarjassa. Tutustu muihin tuloksiin: http://www.activityblog.fi/category/viikon-tulos/