Hiljan pidetyssä Liikenne- ja viestintäministeriön Viestintäfoorumissa oli kiinnostava paneelikeskustelu, jossa esille nousi ajatus siitä, että tietojärjestelmien kehittämisessä pitäisi unohtaa käsite valmis. Jatkan tätä ajatusketjua.

Kun asiaa ajattelee loppuun asti, käsite valmis on itse asiassa täysin keinotekoinen.  Ajatus siitä, että joku asia olisi joskus valmis, on vieras sekä inhimilliselle kulttuurille että koko maailmankaikkeudelle. Sekä ihmiset ja heidän toimintansa että luonto ja universumi kehittyvät koko ajan. Kaikki on jatkuvassa liikkeessä, joka ei pysähdy koskaan.

Se mikä tässä asettaa jonkunlaisen rajapyykin on se, mitä inhimillisestä näkökulmasta voidaan havaita muuttuvaksi. Esimerkiksi evoluutio ja geologiset prosessit ovat niin hitaita, että ihmiset helposti pitävät niitä muuttumattomina. Samoin – valitettavasti – ihmiskunnalla on taipumusta pitää kulloistakin asiaintilaa ainoana oikeana. Riippumatta siitä, kuinka suuria muutoksia meistä itse kukin on saanut kokea jo omana elinaikanaan, unohdamme menneen ja suhtaudumme tulevaisuuteen jonkunlaisena nykytilan jatkumona. Muuttua saavat vain ne pikku jutut, jotka sattuvat meitä ärsyttämään. Yleinen historiattomuus vaivaa koko ihmiskuntaa. On aina vaivannut.

Pyrkimys siihen, että saisimme asioita valmiiksi, on tässä viitekehyksessä ymmärrettävä pyrkimykseksi ohjata tuota vääjäämätöntä muutosta ja pitää yllä uskoamme siihen, että tulevaisuus on jollain tavalla hallinnassamme. Pyrkimys on ymmärrettävä.

Liiketoiminnallinen ongelma tästä tulee silloin, kun pyrkimys saada aikaan valmista johtaa loputtomaan määrittelyyn, hiomiseen ja kehittämiseen, eikä toimivaa tuotetta tai palvelua koskaan saada asiakkaiden käyttöön. Toisaalta ongelmaksi muodostuu myös se, että kun kerran on saatu aikaan jotain valmista, sen muuttaminen osoittautuu kovin vaikeaksi. Siinäkin tapauksessa, että vikoja ja puutteita löytyisi runsain mitoin.

Tästä näkökulmasta erityisesti tietojärjestelmien kehittämisessä olisi hyödyllistä luopua käsitteestä valmis kokonaan. Tekniikan ja uusien mahdollisuuksien kehitys on niin nopeaa, että uusia käyttötapoja ja toiminnallisuuksia syntyy liukuhihnalta ennen kuin entisiäkään on ehditty toteuttaa. Tässä tilanteessa valmiiksi tekemisestä tulee mahdotonta ja siihen pyrkimisestä turhaa. Valmista ei tule koskaan, mutta kun siihen koko ajan pyritään, ei saada tuutista ulos mitään.

Otetaan siis tietojärjestelmiä kehittäessä tuo ikuinen totuus – että mikään ei koskaan tule valmiiksi – todesta ja muutetaan toimintaamme. Pyritään jatkuvaan parantamiseen ja kehittämiseen pienemmin askelin kuin nykyään. Tuodaan uusia tuotteita ja palveluita asiakkaiden käyttöön nopeammin ja ketterämmin, toteuttaen pieniä parannuksia jatkuvana prosessina. Meille käyttäjillekin on helpompaa omaksua sarja pieniä muutoksia kuin harvoin tehtävä järjestelmän totaalinen vaihto.

Uutta tuotetta tai palvelua tehtäessä tämä tarkoittaa lähestymistapaa, jota startup-piireissä kutsutaan termillä minimum viable product eli vapaasti suomennettuna yksinkertaisin toimiva tuote (tässä ”toimiva” on ymmärrettävä sekä asiakkaan että yrityksen kannalta). On parempi toteuttaa yksi toiminnallisuus todella hyvin ja nopeasti kuin monta piirrettä jotenkuten ja hitaasti. Tällä otteella ei todellakaan saada aikaan mitään valmista – ja hyvä niin!