Auto ja kännykkä tappelivat – kännykkä voitti

Apple ja Google ovat laajentamassa reviiriään ja valtaamassa autoja. Monet merkittävät autonvalmistajat hakevat älypuhelimien ja niiden käyttöjärjestelmien tarjoamien palvelujen kautta uutta kilpailutekijää tuotteilleen.

Autonvalmistajat eivät enää edes yritä kehittää itse vastaavia palveluja vaan antavat valtikan tässä suhteessa ulkopuolisille. Pelkästään tämä osoittaa, että ne ovat hävinneet tämän kisan. On helppo ymmärtää miksi.

Autoa ei voi digitoida, mutta toisaalta se tarjoaa rikkaan alustan ja ympäristön uusille digitaalisille palveluille. Olemassa olevien digitaalisten palvelualustojen (kuten Applen iOS ja Googlen Android) on paljon helpompi laajentua autoihin, kuin autotehtaiden kehittää itse vastaavat palvelut ja saada niille käyttäjät. Elämämme on enenevässä määrin digitaalista, ja digitaaliset palvelut tulevat yhä enemmän määrittämään kaikkia elämän alueita – kuten vaikka autoja.

“Autoista muodostuu pelkästään pyörillä kulkeva digitaalinen palvelualusta.”

 

On jo nähtävissä, mihin tämä johtaa. Autosta muodostuu pelkästään pyörillä kulkeva digitaalinen palvelualusta. Perinteisillä kilpailutekijöillä, kuten ajo-ominaisuuksilla tai suorituskyvyllä, on yhä vähemmän merkitystä. Autot tulevat yhä enemmän erottumaan toisistaan digitaalisten palveluiden kautta. Kaukana ei ole sekään, että auton valinnassa pääperusteeksi muodostuu se, mitä mobiiliekosysteemiä se tukee.

Tosin siihen kyllä uskon, että digitaalisten palveluiden ohella muotoilu ja estetiikka tulevat nostamaan merkitystään, kun kilpaillaan ostajista.

Autoteollisuudella on edessään kovat ajat. On hyvä, ettei Suomi ole siitä riippuvainen.

Digitaalisten palvelujen helppous ei synny helposti

Alunperin julkaistu KIDE-blogissa

Käytämme päivittäin useita digitaalisia palveluja, joista monet toimivat loistavasti ja ovat helppoja käyttää. Jotkut taas eivät. Uskon että tässä suhteessa emme lyhyellä tähtäimellä ole välttämättä menossa parempaan suuntaan. Tälle alueelle on tulossa lähivuosina runsas ja sekalainen joukko uusia toimijoita, sekä yrityksiä että julkista sektoria ja järjestöjä. Joukossa on paljon sellaisia toimijoita jotka tulevat siltä pohjalta että digitaalinen palvelu tarkoittaa nettisivuja tai parhaimmillaan verkkokauppaa, ja nekin on tilattu ulkopuoliselta palveluntarjoajalta.

Eikä näiden palveluntarjoajien osaaminen, joka siis on syntynyt pääasiassa nettisivuja ja verkkokauppoja rakentamalla, välttämättä ole sillä tasolla jota nykyaikaisen internet-alustan täysimittainen hyödyntäminen kaikkine lisämausteineen edellyttää. Toki hajonta tässä suhteessa on suurta ja joukosta löytyy ympäri maata sekä maailmanluokan osaajia että piirikunnallisen tason nyrkkipajoja.

Tulemme siis näkemään uusia digitaalisia palveluita, joita kehittävät ja tarjoavat toimijat, jotka pitkälti vasta opettelevat niitä tekemään.

On helppo ajatella että mikäs tuossa, kuinka vaikeaa tämä nyt voi olla. Tähän todettakoon vanha lainalaisuus jonka kaikki alalla toimivat tietävät todeksi: palvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa vaadittava työ ja niiden käytön helppous ovat kääntäen verrannollisia. Toisin sanoen, vaikeiden palvelujen toteuttaminen on helppoa ja helppojen palvelujen toteuttaminen on vaikeaa. Tämä on erityisen vahvasti totta digitaalisten palveluiden kohdalla, jossa ei välttämättä ole lainkaan ihmistä palvelemassa käyttäjää. Jos palvelu on vaikea käyttää, siitä ei voi tulla suosittua.

Kaikki tuntevat Googlen hakupalvelujen aloitussivun ja sen hakupalvelun toiminnan. Sivu on hyvin yksinkertainen ja palvelun toiminta on ensikertalaisellekin luontevaa. Tässä siis esimerkki helposti käytettävästä digitaalisesta palvelusta. Yksinkertaisuus on kuitenkin jatkuvan kehittämisen tulos ja siihen käytetään suuria työpanoksia. Tämän voi päätellä jo maalaisjärjellä. Google on jättimäinen yritys jonka tärkein kanava käyttäjiensä tavoittamiseen ja maksavien asiakkaiden (eli mainostajien) palvelemiseen on hakupalvelujen aloitussivu. Sen kehittäminen ja toimivana pitäminen on yhtiölle äärimmäisen tärkeää ja siihen satsataan.

Otan kuulemani esimerkin jonka todenperäisyyttä en voi vahvistaa, mutta joka on minusta uskottava ja hyvin kuvaava. Google esittää hakutulokset pelkistetyllä sivulla jossa linkit löydettyihin nettisivuihin on korostettu sinisellä värillä. Monellakaan ei ehkä tule mieleen kysyä, kuka päätti tuon värin ja miten? Tarina kertoo että Google valitsi 500 erilaista sinisen sävyä, toteutti tuotantokäytössä olevasta sivustostaan 500 erilaista versiota kyseisillä väreillä, ja laittoi päälle seurannan siitä miten eri värit vaikuttavat käyttäjien toimintaan. Tuskin kukaan käyttäjistä huomasi mitään, mutta palvelua käyttäessään he samalla tekivät yhdessä päätöstä siitä mikä väri valitaan. Tarina kertoo myös että lopulta valituksi tullut sinisen sävy osoittautui selvästi muita paremmaksi – eli antoi tuloksena selvästi eniten klikkauksia. Perinteisellä päätöksenteolla, jossa suunnittelija päättää värin, tulos olisi ollut yhtä hyvä todennäköisyydellä 1/500 eli 0,2%. Tarinan mukaan Google oli jopa tehnyt laskelmat siitä kuinka paljon enemmän he tienasivat oikealla värin valinnalla: investointi oli maksanut nopeasti itsensä takaisin.

Hyvin toimivat ja helposti käytettävät palvelut eivät synny helposti. Vain todellinen käyttötilanne kertoo aidosti mikä toimii ja mikä ei. Palveluntarjoajien ja -kehittäjien on siis löydettävä keinot kehittää uusia palveluita yhdessä käyttäjien kanssa. Ja tähän kehittämiseen on satsattava riittävästi.

Jaakko Talvitie

kirjoittaja työskentelee TIVIT Oy:ssä liiketoimintaekosysteemien kehittämisestä vastaavana johtajana

Aika kallista!

Uutiset kertovat kummia. Otetaan kaksi vuotta vanha yritys, jolla on noin tusina työntekijää eikä ilmeisesti lainkaan liikevaihtoa. Rahoittajat ovat sitä mieltä, että firman arvo on n. 500 miljoonaa dollaria ja tekevät sijoituksen firmaan. Muutama päivä myöhemmin samainen firma myydään toiselle firmalle yhden miljardin dollarin hintaan. Kyseinen firma on Instagram, joka on kehittänyt suureen suosioon nousseen valokuvien jakopalvelun. Ostajana Facebook.

Jotkut sanovat, että hinta on kohtuullinen, vain 30 dollaria käyttäjää kohden. Tästä voi laskea, että Instagramin palvelulla on reilut 300 miljoonaa käyttäjää. Toiset muistuttavat, että Facebook maksoi osan hinnasta omilla osakkeillaan. Facebook ei ole kertonut julkisuuteen motivaatioitaan, joten asialla on spekuloitu. Toiset arvelevat, että Facebook ei uskaltanut olla ostamatta peläten kilpailijoidensa (= Google) käyvän ostoksilla. Toiset huomauttavat Facebookin heikosta tarjonnasta mobiilikäyttäjille sekä kömpelöstä valokuvien jakopalvelusta.

Niin tai näin, hinta vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Vaikka käyttäjiä olisikin tuo 300 miljoonaa, Instagramilla ei ole minkäänlaista ansaintamallia eikä sellaisesta ilmeisesti ole ollut ainakaan kovin vakavia suunnitelmia. Palvelu sinänsä on ilmeisen onnistunut, tuollaiseen käyttäjämäärään ei muuten päästä kahdessa vuodessa.

Facebook itse teki vuonna 2011 3,7 miljardin dollarin liikevaihdon ja 1 miljardin nettotuloksen käytännössä mainosmyynnillä, käyttäjämäärän ollessa ilmeisesti yli 800 miljoonaa. Jos oletetaan vertailun vuoksi, että Instagramin avulla liikevaihto (eli mainosmyynti) ja vastaavasti voitto nousisi vaikkapa 10%, Facebookilta kestäisi n. 10 vuotta tienata takaisin Instagramista maksamansa hinta. Tämä ei kuulosta enää aivan yhtä käsittämättömältä.

Joka tapauksessa tässä ei voi välttyä muistelemasta reilun 12 vuoden takaisia aikoja, jolloin samalla lailla maksettiin huimia summia yrityksistä, joilla ei ollut liikevaihtoa eikä edes ansaintamallia. Useat muistanevat, miten se peli päättyi.  Instagramin tapauksessa selviä voittajia olivat ne tusina firman työntekijää, jotka luultavasti kaikki omistivat yrityksen osakkeita, sekä ne sijoittajat, jotka tienasivat muutamassa päivässä kaksinkertaisen tuoton 500 M$ sijoitukselleen. Siihen ne voittajat voivat jäädäkin.

Mutta miettikääpä tätä: mikä olisi estänyt sen että Instagram olisi keksitty Suomessa?

Digitaaliset palvelut – mitä ja kenelle?

TIVITin näkemyksen mukaan ICT-perusteiset digitaaliset palvelut muodostavat ICT-teollisuuden suurimman markkinan. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu ja olen – kuten arvata saattaa – aivan samaa mieltä. Mielestäni tuo sanapari onkin syytä ottaa tarkempaan tarkasteluun ja miettiä, mitä konkreettisesta merkitystä arkipäivässämme digitaalisilla palveluilla oikeastaan on.

Hakupalvelut ja sosiaaliset verkostot, etunenässään internetin suurnimet Google ja Facebook, vetävät tällä hetkellä suuntaviivoja, miten tehdään verkossa bisnestä. Näissä sekä palvelun tuottaminen ja kuluttaminen tapahtuvat puhtaasti digitaalisesti. Toinen yhdistävä tekijä on se, että me käyttäjät emme ole kyseisten yritysten asiakkaita, emmehän maksa palveluista mitään.

Sen sijaan verkkokaupassa ei ole kyse puhtaasti digitaalisesta palvelusta, ainakaan silloin kun ostetaan jotain käsin kosketeltavaa. Toisaalta nämäkään eivät olisi mahdollisia nykyisessä mittakaavassaan ilman digitaalista palvelua, eli mahdollisuutta tutustua valikoimaan ja tehdä ostopäätös digitaalisesti. Miettikääpä, millainen olisi Amazonin tuoteluettelo paperille painettuna. Tai toisaalta: voisiko sotkamolainen käsityöpuoti löytää asiakkaita Espoosta ilman verkkokauppaa?

Tästä ei ole enää isoa askelta siihen, että minkäänlainen myynti, oli sitten kysymys tavarasta tai perinteisestä palvelusta, kuten vaikka kampaamossa, ei enää onnistu ilman siihen liitettyä digitaalista palvelua. Viestinnän ja sen mukana markkinoinnin siirtyessä kiihtyvällä vauhdilla verkkoon yrityksellä ei pian enää ole näkyvyyttä, ellei se ole läsnä verkossa. Jollei yritys ole verkossa, sitä ei ole olemassa; kukaan ei sitä löydä, ellei se sijaitse aivan ihmisten kulkureitillä. Samalla myös ostamista auttavat digitaaliset palvelut tulevat entistä tärkeämmiksi. Kampaajalla on oltava ajanvaraus verkossa, ja lähimarketin tarjouskupongit siirtyvät verkkoon tai kännykkään.

Ja tämä on vasta alkua; päälle tulevat erilaiset ”metapalvelut”, kuten suosituspalvelut, jotka auttavat kuluttajia löytämään haluamiaan tuotteita ja palveluita, sekä muut ihan uudet palvelut, joita emme vielä edes osaa kuvitella. Viimeisenä mohikaanina digitaaliseen joukkoon liittyvät perinteiset business-to-business-toimijat. Kuten pieni konepaja, joka havaitsee, ettei enää saa kaupaksi vakiotuotettaan kompressorin akselia, kun yritys ei osaa tarjota osalle takuu- ja huoltopalvelua verkon kautta.

Kun tätä ajatusketjua jatkaa, voi vain vakuuttua siitä, että mikään tuote tai palvelu ei voi tulevaisuudessa olla kilpailukykyinen ilman siihen liittyvää digitaalista palvelua. Tulemme hallitsemaan kaikkea elämäämme liittyvää tietoa digitaalisesti ja jollei tuotteesta tai palvelusta ole saatavissa digitaalista tietoa ja siihen perustuvia palveluita, sille ei ole sijaa elämässämme. Digitaalisista palveluista tulee oleellisen tärkeä osa kaikkea kaupallista toimintaa.

Tämä ei koske vain kuluttajille suunnattuja kaupallisia palveluja. Julkiset palvelut ovat oma lukunsa, mutta sama logiikka pätee sielläkin. Digitalisoituminen etenee vääjäämättä ja kiihtyvällä tahdilla.

Vain se on epävarmaa, mikä on suomalaisten yritysten osuus tässä murroksessa. TIVIT uskoo, että se voi olla suurempi kuin osuutemme maailmantaloudesta. Jos emme tee tätä itse, sen tekevät jotkut muut.

TIVIT Interactive: Data to Intelligence (D2I): Research challenges

Watch the webinar: Petri Myllymäki from D2I SRA

Slides in SlideShare

***

Digitaalista informaatiota keräävien ja tallentavien laitteiden määrä on kasvanut voimakkaasti: matkapuhelimemme, kodinkoneemme, digi-TV, automme, teollisuuden prosesseja monitoroivat järjestelmät, sähköpostiohjelmat, verkkoselaimet, sosiaalisen median sovellukset, liikenne- ja turvakamerat, ja lukuisat muut digitaalisen informaation lähteet tuottavat koko ajan valtavia tietomassoja.

Globaalit suunnannäyttäjät kuten Google, Yahoo, Netflix, Amazon and Autonomy ovat jo osoittaneet, että data voidaan muuttaa taloudelliseksi hyödyksi sellaisten äärimmäisen suosittujen ja tuottavien palvelujen kautta, jotka  perustuvat massiivisten tietovarantojen älykkääseen analysointiin.

Uudet käyttäjäkeskeiset lähestymistavat ja organisaatioiden yhteistyöverkostot edellyttävät kuitenkin yhä älykkäämpiä keinoja saatavilla olevan datan hyödyntämiseksi: tarvittavan informaation on oltava saatavilla nopeasti ja automaattisesti, ja sen tulee perustua mm. käyttäjän tämänhetkiseen roolin sekä käsillä olevan kontekstin ja prosessin  vaatimuksiin ja näkökulmiin.  Tämä tarkoittaa sitä, että informaatiolähteet ylittävät usein perinteisiä organisaatioiden rajoja ja saattavat hyödyntää myös avoimia tietovarantoja.

Toisen ongelman muodostaa se seikka, että tietomassat eivät ole usein pelkästään suuria, vaan ne voivat myös olla epäyhtenäisiä, muodostuen useista heterogeenisistä tietovarannoista, jotka sisältävät erityyppistä dataa. Tällaisessa tilanteessa on hyvin hankalaa hakea tietylle konteksteille relevanttia informaatiota, etenkin jos eri dataelementtien yhteydet eivät ole eksplisiittisiä vaan implisiittisiä niin, että yhteydet täytyy päätellä datasta muodostettujen mallien avulla.

Sen lisäksi, että tietovarannot voivat olla massiivisia (ja mahdollisesti epäyhtenäisiä), ne voivat olla myös suuridimensioisia, jolloin datan taustalla olevien ilmiöiden ymmärtäminen on vaikeaa. Tästä syystä tarvitsemme monipuolisen työkalupaketin koostuen malleista, menetelmistä ja algoritmeista jotka pystyvät muokkaamaan raakadatan sellaiseen ymmärrettävään muotoon, josta on apua päätöksenteon tukena ja jotka pystyvät arvioimaan myös tulevia tapahtumia ja niiden todennäköisyyksiä.

D2I-ohjelman tavoite on tukea globaalia suuntausta ja tukea sellaisten uusien ekosysteemien syntyä, jotka vahvistavat Suomen kansainvälistä kilpailukykyä älykkäiden (kontekstisensitiivisten, personoitujen, proaktiivisten) tietoa käsittelevien teknologioiden kautta ja jotka perustuvat sellaisiin uusiin datalähtöisiin palveluihin jotka tuottavat mitattavissa olevaa lisäarvoa, johtaen lisääntyneeseen tietoon, mukavuuteen, tuottavuuteen ja tehokkuuteen.

Tavoitteeseen päästään kehittämällä älykkäitä menetelmiä ja työkaluja tietovarantojen hallinnoimiseksi, jalostamiseksi ja hyödyntämiseksi, ja luomalla näihin perustuvia uusia ja innovatiivisia dataintensiivisiä bisnesmalleja ja palveluja.

 

Check-in – Muutakin kuin lennolle lähtö tai hotelliin tulo?

Kaikkien meidän ICT-ihmisten ihmemaasta Yhdysvalloista maailmalla leviää check-in-villitys.

Lipunkantajinaan Foursquaren tapaiset palvelut, näiden ajatuksena on tehdä paikasta – tai sijainnista – uusi ulottuvuus sosiaaliseen verkostoon. Kerhoon ovat sittemmin liittyneet Facebook ja Google, tosin kummankaan Places-palvelu ei vielä taida toimia Suomessa. Kerro missä olet (siis tee GPS-älypuhelimellasi check-in johonkin paikkaan) ja katso keitä muita kaveripiiristäsi on paikalla. Monta check-in-kertaa myöhemmin voit havaita saaneesi lähiökuppilan virtuaalisen mitalin merkiksi uskollisesta läsnäolostasi.

Monen mielestä hauskaa, ja nykyään kovin muodikasta.

Minä puolestani uskon, enkä ole ainut, että pelkästään tällä reseptillä tämä jää pienten piirien huviksi. Vaikka tästä tehtäisiin joku helppo ja kiva mobiili seurapeli, silti tämä pysyy marginaalisena ilmiönä.

Mutta ei tämä tähän jää, uusin versio on tuoda kuvaan mukaan raha. Facebook on aivan hiljan julkaissut Facebook Deals -nimisen palvelun, jossa check-in-toimintoon liitetään mahdollisuus tarjota esimerkiksi kauppaan kirjautuneelle jokin kohdennettu erityispalvelu, vaikkapa alennus. Mainittakoon, että eräs vaatekauppaketju jakoi palvelun avajaispäivänä check-in-asiakkaille 10 000 paria ilmaisia farkkuja. Niiden loputtua muut check-in-asiakkaat saivat farkuista 40 prosentin alennuksen.

”Check in and get a discount coupon!”  Kuponki tulee heti kännykkään ja voidaan saman tien lunastaa. Tämä on niin helppoa, että menestystä ei voi estää!

Vai miten lienee?

Kysymyksiä riittää: Onko tässä nyt se mobiilin täsmämarkkinoinnin viisastenkivi? Mitä kauppa tästä oikeasti saa, vai saako mitään? Mitä muuta tällä konseptilla voi tehdä? Miten hoidetaan tietosuoja – välittääkö kukaan? Tarkoittaako tämä että Facebook vie potin? Lyökö tämä läpi myös meillä Suomessa? Entä ne joilla ei ole GPS-älypuhelinta?

Ainakin tähän viimeksi mainittuun ongelmaan löytyy meiltä Tivitistä vastaus. Siitä lisää hiukan myöhemmin.