Jos uutisiin on uskomista, Virossa tavoitellaan koodauksen ottamista perusopetuksen piiriin. Toivon hartaasti, että ainakaan tässä asiassa Suomi ei ota mallia lahden takaa. Virossa tietoyhteiskuntakehityksessä on tehty monta asiaa oikein ja mallikelpoisesti, mutta nyt täytyy painaa jarrua.

Ulkopuolisena voi vain ihmetellä mitä koodauksen tuomisella perusopetukseen oikein tavoitellaan. Tuskin ajatuksena on se, että kaikista tulee koodareita. Seuraava vaihtoehto (mielestäni todennäköinen) on, että koodaustaidoilla ajatellaan parannettavan kansalaisten valmiuksia toimia tietoyhteiskunnassa. Tavoite on oikein hyvä, mutta keino on aivan väärä.

Ohmin lakiakaan ei opeteta kaikille, vaikka elektroniikka onkin osa kaikkien arkipäivää. Ei kaikkien tarvitse osata suunnitella elektroniikkaa, vaan enemmänkin käyttää sitä. Samalla tavoin koodauksen opettaminen tietoyhteiskunnan perustaitona on varsin vinksahtanut ajatus. On täysin harhainen tavoite opettaa kaikkia ihmisiä ymmärtämään tietokoneita ja tietojärjestelmiä – sen sijaan tietokoneita on syytä opettaa ymmärtämään ihmisiä. Siinä vasta on töitä monille muillekin kuin koodareille. Tarvitaan käyttöliittymien tuntemusta, psykologiaa, hahmontunnistusta, aivotutkimusta, tekoälyä, ja toki myös ohjelmistoammatilaisia.

Maailma ja Suomi tarvitsevat enemmänkin laajaa käyttäjälähtöisen tietojärjestelmäsuunnittelun osaamista, sille on paljon suurempaa ja kestävämpää kysyntää kuin koodareille. Ohjelmointi on joka tapauksessa siirtymässä enenevässä määrin koneellisen koodisynteesin käyttämiseen. On vain ajan kysymys, (eikä tässä puhuta kymmenistä vuosista) että koodarien tarve ei enää nouse samassa suhteessa kuin ohjelmistojen tarve. Muiden osaamisalueiden kuin koodaamisen osuus tietojärjestelmien suunnittelussa korostuu ja nousee myös liiketoiminnan kannalta merkittävämmäksi. Ohjelmoinnista tulee täysin tuotannollista toimintaa, jossa kustannusten minimointi on tavoite. Koodia saa halpoina komponentteina. Tätä kehitystä vasten on syytä miettiä tulevaisuuden taitoja uudestaan. Kun otamme huomioon lasten ja nuorten kouluputken pituuden, opetussuunnittelun tähtäimen on oltava 10-15 vuoden päässä, ei huomisessa.

Mitä sitten peruskouluun tarvitaan, jos ei koodausta? Mielestäni ei mitään oleellista uutta, mutta lisää luovuutta, rohkeutta ja inhimillisen kulttuurin monipuolista tuntemusta, perustiedoista ja -taidoista tinkimättä. Loogisen ajattelun ja matematiikan perustaidot ovat tärkeitä, mutta niiden suhteen ei liene mitään suuria muutostarpeita. Koodauksen oppivat kyllä ne, joita se kiinnostaa ja se voi hyvin jäädä peruskoulun osalta kerhotoiminnan ja harrastuneisuuden varaan.