Lisää tietokoneita – syntyykö tästä tietoyhteiskunta vai tietokoneyhteiskunta?

Kävin lääkärillä ja sain herätyksen. En uskonnollista, vaan herätyksen siihen, miksi tietoyhteiskunta ei ota tullakseen ja miksi suomalaisen työn tuottavuus ei nousekaan, vaikka tietotekniikan käyttö vain lisääntyy.

Kaikki lähti siitä, että liikenteen turvallisuusvirasto Trafi haluaa lääkärin lausunnon ajokunnostani – tämä nakki näemmä iskee jo viisikymppiselle jos sattuu olemaan kuorma-autokortin haltija. Ei niin tervetullut muistutus siitä, että vuodet vierivät.

Ensin sain Trafilta tästä kertovan kirjeen (paperi), sekä esitietolomakkeen (paperi), joka minun tuli täyttää ennen lääkärille menoa. Varasin ajan lääkärille (netissä) ja menin vastaanotolle täytetyn lomakkeen kanssa. Lääkäri tarkasti näkökykyni, esitti pari muuta kysymystä ja naputteli tietokoneellensa samat tiedot jotka olin omalle lomakkeelleni täyttänyt. Sitten hän tulosti minulle lääkärintodistuksen (paperi). Samalla hän tulosti minulle kaksi toimenpidekuvausta (paperia). Lääkäri käytti vastaanottoajasta n. kolmasosan tietokonettansa naputellen. Minä kiikutin saamani paperit kassalle, joka otti ne vastaan, naputteli konettaan, peri maksun ja tulosti minulle kuitin (paperia). Poistuin neljän paperin kera, joista yksi (lääkärintodistus) minun on vielä toimitettava paikalliselle poliisilaitokselle. Asia päättyy osaltani siihen, mutta pahoin pelkään, että poliisi lähettää Trafille lääkärintodistuksen sisältämät tiedot jollain toisella paperilla, ja Trafissa joku puolestaan naputtelee tiedot paperilta tietokoneelle.

Jokaisessa vaiheessa mukana on ollut tietokone. Tietotekniikkaa on siis hyödynnetty tehokkaasti, työn tuottavuutta nostaen? Päinvastoin. Oleellinen asia oli, että Trafi saa lääkäriltä tiedon tarkastetusta ja riittäväksi havaitusta ajokunnostani. Tässä tehtiin paljon turhaa työtä, vaikka kaikilla asianosaisilla oli käytössään tietokone ja jonkunlainen tietojärjestelmä. Missä vika ja mikä avuksi?

Vika on siinä, että tietotekniikkaa ei hyödynnetä oikein. Nykytilanteessa tietokoneet on liimattu olemassa olevien menettelytapojen päälle, kuvitellen, että näin menetellen palvelut on digitalisoitu. Parhaimmassakin tapauksessa näin saavutettu tuottavuuden parannus on marginaalinen. Useassa tapauksessa tuottavuus itse asiassa laskee, koska tietokoneen käyttö aiheuttaa ylimääräistä työtä, joka ei edistä itse asiaa. Tällä tavalla emme tule pääsemään tietoyhteiskuntaan – tietokoneita lisäämällä synnytämme sen sijaan tietokoneyhteiskunnan.

Poikkeuksiakin toki on, hyvänä esimerkkinä verottajan loistavat digitaaliset palvelut. Eivätkä nämä ongelmat ole julkisen sektorin yksinoikeus, kuten monet suurehkoissa yrityksissä työskentelevät tietävät.

Muutoksen on lähdettävä menettelytapojen muutoksesta, tekniikka astuu peliin vasta tämän jälkeen. On kysyttävä rohkeita kysymyksiä ja vastattava niihin rohkeasti. Olisiko lääkäri yllä mainitussa esimerkissä voinut toimittaa tiedon suoraan Trafiin ilman paperia ja välivaiheita? Tai onko lääkärin vastaanotolla yleensäkään oltava tietokonetta?

Tietotekniikan käyttäjät eivät voi ulkoistaa menettelytapojen kehitystarvetta tietotekniikan ammattilaisille. Tietotekniikka sallii uudet menettelytavat, mutta muutos ei lähde siitä, että hankitaan lisää tietokoneita, tai siitä että ostetaan uusi tietojärjestelmä ”tehostamaan” olemassa olevaa prosessia. Hyvät palvelut voivat tulevaisuudessa perustua vain tietojärjestelmien hyödyntämiselle oikein – sillä tavoin että kunkin alan ammattilaiset vapautuvat tietokoneidensa ikeestä siihen minkä he parhaiten osaavat.