Uusi valuutta: henkilökohtaiset tietomme

Moni takuulla miettii näinä aikoina, miten käy yhteiselle valuutallemme eurolle. Tämän rinnalla mietin muutamaa Information 2012 konferenssissa kuulemaani lausahdusta, jotka avaavat aivan uusia näkymiä maksamiseen. Erityisesti tässä yhteydessä ajattelen terveydenhoitoa, sen tulevaisuutta ja sitä miten näistä palveluista jatkossa maksetaan.

On selvää, että niin Suomessa kuin muissakin maissa tullaan siirtymään elektroniseen, keskitettyyn tietokantaan, jonne kerätään kaikkien ihmisten terveydenhoitoon, sairauksiin jne. liittyvä tieto. Keskittämisen edut ovat niin ilmiselvät, että tässä on kysymys vain siitä, milloin ja miten järjestelmä saadaan aikaiseksi, ei siitä onko sellainen tarpeen. Tätä miettiessä avautuu mielenkiintoisia näkymiä siihen, miten ja miksi yksityinen kansalainen luovuttaa tietojaan tähän tietokantaan.

Lähtökohtana varmaan ajatellaan, että yksilön tiedot ovat vain kyseistä yksilöä hoitavien henkilöiden käytettävissä. Lääkärit siis pääsevät yhdestä paikasta näkemään henkilön sairaus- ja hoitohistorian ja kaikki muutkin hoitoon vaikuttavat tiedot. Tämä sinänsä on jo riittävä syy tällaisen järjestelmän tuottamiseen. Mutta tällaisella tietovarannolla on muutakin käyttöä. Tutkijoille ja terveydenhuollon kehittäjille on tarjolla lähes mittaamattoman arvokasta tietoa koko kansakunnan terveydestä ja sairauksista. Niin arvokasta, että olisi suorastaan hullua jättää tämä tieto käyttämättä.

Niinpä tulee rutiinivaatimukseksi, että yksilö luovuttaa tietonsa (anonyymisti) julkiseen käyttöön. Tätä luovutusta voi ajatella monelta kannalta. Yksilö voi ajatella, että luovuttamalla tietonsa hän siten edesauttaa muiden terveyttä ja sairauksien hoitoa. Järjestelmän ylläpitäjä voi ajatella, että tietojen luovutuksella yksilö osittain maksaa julkisen terveydenhoitopalvelun ylläpidosta ja kehittämisestä. Vaikka niin, että jos kieltäytyy tietojen luovutuksesta, joutuu maksamaan julkisista terveyspalveluista korkeampaa hintaa. Tai jopa niin, että saadakseen yleensäkään hoitoa yksilö joutuu suostumaan tietojensa anonyymiin luovuttamiseen.

Tämän lisäksi voi avautua mahdollisuuksia tietojen liiketoiminnalliseen hyödyntämiseen. Esimerkiksi lääkeyhtiöt tai vakuutusyhtiöt ovat oletettavasti erittäin kiinnostuneita tällaisesta tietovarannosta, niin kiinnostuneita, että ovat valmiita maksamaan siitä paljonkin. Tässä välissä yksilöltä voidaan taas kysyä lupaa tietojen luovuttamiseen, tällä kertaa korvausta vastaan. Korvaus voi olla rahaa, palveluja tai alennuksia.

Yksilön tiedoista tulee uusi terveydenhuollon valuutta.

Tietovarannot pistävät asiantuntijatyön uusiksi

Tietovarantojen hyödyntäminen saattaa johtaa yllättäviin tuloksiin. Otetaan esimerkiksi Googlen käännöspalvelu. Monet tietävät, että palvelu ei suinkaan perustu kielioppiin eikä tekstin rakenteiden analyysiin, vaan käytännössä sokeaan tietovarantojen hyödyntämiseen. Googlen kääntäjä ei siis tiedä mitään vaikkapa englannin tai suomen kieliopista eikä kielen rakenteista, mutta pystyy silti kääntämään tekstiä englannista suomeksi. Käännökset eivät ole täydellisiä, mutta toisaalta eivät myöskään huonompia kuin perinteisillä, rakenteelliseen analyysiin perustuvilla menetelmillä saadut konekäännöstulokset.

Oleellista tässä on huomata, että vastausta kysymykseen ”Miksi juuri tuo käännös” ei voida esittää. Perinteisellä menetelmällä tehdyn käännöksen voi perustella kieliopin avulla. Jos tuli virheitä, ne johtuvat kielimallin puutteista. Googlen tavalla tehtyä käännöstä ei voi perustella muuten kuin toteamalla, että tällainen siitä tuli käytettävissä olevan datan perusteella. Käännösvirheet voi perustella lähtödatan puutteellisuudella.

Tässä on nähtävissä selkeä paradigman muutos. Olemme siirtymässä teoreettisten mallien ajasta eräänlaiseen dataohjattuun aikaan, jossa teoreettiset mallit menettävät merkitystään ja jossa data puhuu puolestaan ilman yksinkertaistavaa mallia. Näin siksi, että mallille ei ole tarvetta kun dataa on riittävästi ja sitä voidaan käyttää joka kerta.

Otetaan esimerkiksi normaalijakauma tai muut vastaavat tilastollisen analyysin perustyökalut. Voidaan hyvin ajatella että normaalijakauma piti kehittää, jotta rajallisten lähtötietojen perusteella voitaisiin päästä järkeviin ennusteisiin. Paradigma on tässä ollut se, että data-analyysin tavoitteena on löytää tilastollinen jakauma joka kuvaa lähtöaineiston käyttäytymistä parhaalla tavalla. Kun se on löydetty, lähtöaineisto on voitu unohtaa ja mallia on käytetty ennusteiden tekoon. Mallista tulee totuus, ja usein jopa niin, että malliin sopimaton data suodatetaan pois ”anomaliana”.

Suurten digitaalisten tietovarantojen aikana tähän ei enää ole tarvetta. Tulemme siirtymään dataohjattuihin simulaatioihin, joissa tilastollinen mallinnus perinteisessä mielessä voidaan unohtaa. Ei ole myöskään tarvetta poistaa datasta ”anomalioita” jotka eivät sovi tilastolliseen malliin, vaan nämä voidaan ottaa huomioon niille kuuluvalla tavalla. Tilastotieteilijöiden maailma tulee olemaan erilainen.

Otetaan toinen esimerkki. Joskus vuonna 3032 lääkärillä on käytettävissään satojen miljoonien potilaiden tietoihin perustuvan asiantuntijajärjestelmän arvio potilaan tilanteesta ja oikeasta hoidosta. Tässä tilanteessa lääkäri ei enää pysty perustelemaan hoitosuositustaan muuten kuin toteamalla, että tätä se systeemi suosittelee ja se on hänen kokemuksensa mukaan aina ollut oikeassa. Kukaan ihminen ei pysty hallitsemaan vastaavaa tietomäärää. On vaikea nähdä, miten lääkärin työ tässä maailmassa pysyisi nykymuotoisena.

Olemme vasta aivan alkumetreillä tietovarantojen hyödyntämisessä. Kun pääsemme vauhtiin, mikään asiantuntijatyö ei enää ole ennallaan. Inhimillisille kyvyille löytynee muuta käyttöä; tulee olemaan mielenkiintoista nähdä mitä se on.

TIVIT Interactive: Data to Intelligence (D2I): Research challenges

Watch the webinar: Petri Myllymäki from D2I SRA

Slides in SlideShare

***

Digitaalista informaatiota keräävien ja tallentavien laitteiden määrä on kasvanut voimakkaasti: matkapuhelimemme, kodinkoneemme, digi-TV, automme, teollisuuden prosesseja monitoroivat järjestelmät, sähköpostiohjelmat, verkkoselaimet, sosiaalisen median sovellukset, liikenne- ja turvakamerat, ja lukuisat muut digitaalisen informaation lähteet tuottavat koko ajan valtavia tietomassoja.

Globaalit suunnannäyttäjät kuten Google, Yahoo, Netflix, Amazon and Autonomy ovat jo osoittaneet, että data voidaan muuttaa taloudelliseksi hyödyksi sellaisten äärimmäisen suosittujen ja tuottavien palvelujen kautta, jotka  perustuvat massiivisten tietovarantojen älykkääseen analysointiin.

Uudet käyttäjäkeskeiset lähestymistavat ja organisaatioiden yhteistyöverkostot edellyttävät kuitenkin yhä älykkäämpiä keinoja saatavilla olevan datan hyödyntämiseksi: tarvittavan informaation on oltava saatavilla nopeasti ja automaattisesti, ja sen tulee perustua mm. käyttäjän tämänhetkiseen roolin sekä käsillä olevan kontekstin ja prosessin  vaatimuksiin ja näkökulmiin.  Tämä tarkoittaa sitä, että informaatiolähteet ylittävät usein perinteisiä organisaatioiden rajoja ja saattavat hyödyntää myös avoimia tietovarantoja.

Toisen ongelman muodostaa se seikka, että tietomassat eivät ole usein pelkästään suuria, vaan ne voivat myös olla epäyhtenäisiä, muodostuen useista heterogeenisistä tietovarannoista, jotka sisältävät erityyppistä dataa. Tällaisessa tilanteessa on hyvin hankalaa hakea tietylle konteksteille relevanttia informaatiota, etenkin jos eri dataelementtien yhteydet eivät ole eksplisiittisiä vaan implisiittisiä niin, että yhteydet täytyy päätellä datasta muodostettujen mallien avulla.

Sen lisäksi, että tietovarannot voivat olla massiivisia (ja mahdollisesti epäyhtenäisiä), ne voivat olla myös suuridimensioisia, jolloin datan taustalla olevien ilmiöiden ymmärtäminen on vaikeaa. Tästä syystä tarvitsemme monipuolisen työkalupaketin koostuen malleista, menetelmistä ja algoritmeista jotka pystyvät muokkaamaan raakadatan sellaiseen ymmärrettävään muotoon, josta on apua päätöksenteon tukena ja jotka pystyvät arvioimaan myös tulevia tapahtumia ja niiden todennäköisyyksiä.

D2I-ohjelman tavoite on tukea globaalia suuntausta ja tukea sellaisten uusien ekosysteemien syntyä, jotka vahvistavat Suomen kansainvälistä kilpailukykyä älykkäiden (kontekstisensitiivisten, personoitujen, proaktiivisten) tietoa käsittelevien teknologioiden kautta ja jotka perustuvat sellaisiin uusiin datalähtöisiin palveluihin jotka tuottavat mitattavissa olevaa lisäarvoa, johtaen lisääntyneeseen tietoon, mukavuuteen, tuottavuuteen ja tehokkuuteen.

Tavoitteeseen päästään kehittämällä älykkäitä menetelmiä ja työkaluja tietovarantojen hallinnoimiseksi, jalostamiseksi ja hyödyntämiseksi, ja luomalla näihin perustuvia uusia ja innovatiivisia dataintensiivisiä bisnesmalleja ja palveluja.

 

Tuottavuus ja palvelutalous

EVA julkaisi 16.11.2011 huolestuneen raportin tuottavuuskehityksestä Suomessa. Raportin viesti on, että tuottavuuden kasvu on taittunut.

Varsinaisesti raportissa ei ole suoria toimenpide-ehdotuksia, mutta se päättyy toiveikkaaseen lukuun ”Valonpilkahduksia?” ja sen kaksi positiivista asiaa oli tiivistetty lehdistötiedotteessa näin:

Ensinnäkin, taantumankin aikana talous jatkoi uudistumistaan ja Suomessa luotiin suhdannetilanteeseen nähden yllättävän paljon uusia työpaikkoja. Toiseksi, Suomen sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa vuosien mittaan rakentunut vahva ja monipuolinen osaamispohja antaa Suomelle hyvät lähtökohdat uudistua osaamisintensiiviseksi palvelutaloudeksi.

Oma näkemykseni on, että juuri tuo muuntautuminen osaamisintesiiviseksi palvelutaloudeksi on sekä tuottavuuden noston että uuden kasvun avain Suomelle. Tämä kuitenkin edellyttää systemaattista ja määrätietoista työtä. Ja kahden rakennemuutoksen läpi menemistä.

Ensinnäkin osaamispohjaa on vahvistettava, jotta Suomessa osataan tehdä tuottavasti globaalissa kilpailussa pärjääviä palveluita. Uskoimme kauan matkapuhelinparadigman kantavuuteen ja pilvilaskenta ja tietovarannot jäivät vähälle huomiolle. Eivät enää, sillä Tivitin ohjelmat vahvistavat uusia, tarvittavia osaamisalueita. Osaamisen rakennemuutos on siis työn alla ja etenee.

Toiseksi: ICT-teollisuudessakin on menossa reipas rakennemuutos. Data täytyy avata laajempaan käyttöön ja palveluiden raaka-aineeksi. Vanhoista IT-arkkitehtuureista on luovuttava ja siirrettävä palvelut pilveen, missä tietotekniikan tuottavuus on parempaa kuin vanhoissa ratkaisuissa. Liiketoimintamallit on uudistettava ja samoin organisaatiot saneerattava. Vasta tämän jälkeen meillä on syytä odottaa tuottavuuden kasvun kulmakertoimen reipasta nousua. Nämäkin muutokset edellyttävät tuota uutta osaamista, joten Tivitin ohjelmissa kouliintuneille voi povata reipasta kysyntää.

Onko meillä malttia tehdä nämä rakennemuutokset kattavasti niin, että ne todella näkyvät kansantaloudellisessa tarkastelussa? Tätä pohdittaessa on muistettava, että kaikissa länsimaissa on edessä sama ja yhtälailla välttämätön kehitys. Tässä kilpailussa Suomi voi olla maailman kärjessä – meillä on hyvät mahdollisuudet uudistua osaamisintensiiviseksi palvelutaloudeksi muita nopeammin. Tämän seurauksena nousee myös tuottavuus.

Ja nopean toimijan ei tarvitse odottaa mitään vaan nyt on oikea aika muokata strategia ja toiminta ja nousta uuden palvelutalouden edelläkävijäksi.

Hurrikaaniennuste

Edellisessä blogikirjoituksessani puhuin digitaalisen bisneksen vääjäämättömästi etenevästä vallankumouksesta. Yhteiskunnallisen kehityksen kannalta kehitys on turhan teknologiapainotteista, joten on tarpeen jatkaa askel edemmäs.

Muutamia vuosia sitten puhuimme otsikolla Web 2.0, siitä on itse kullakin omia käsityksiä ja tulkintoja. Mitään kunnollista mullistusta siitä ei kuitenkaan lähtenyt liikkeelle. Sitten tuli cloud computing ja johan alkoi tapahtua. Mullistus etenee.

Mikä näissä on erona? Se, että cloud computing -ajurina on bisnes. Keskiössä ovat ison rahan käyttäjiä ohjaavat, kiinnostavat ja motivoivat asiat, kuten liiketoiminnan tuottavuus, markkinatarpeen ja tarjonnan suoraviivainen kohtaaminen, konkreettinen tarjonta, sen kehityksen hahmotettavat vaikutukset kilpailuun, globaali pelikenttä. Teknologia saa olla sitä tai tätä, standardoitua tai yksinoikeudella valmistettua, kunhan sillä voi tehdä kaupaksi käyvää tarjontaa tavalla, jonka joku edelläkävijä on jo onnistunut osoittamaan toimivaksi.

Vuosikausien ajan ICT-mereen on pumpattu uutta meriveden lämpöä lisäävää teknologiaa vaikkapa Web 2.0 -kehityksen seurauksena. Nyt tämä lisääntynyt energia näkyy cloud computing -hurrikaanina. Seuraavan hurrikaanin muotoutuminen on ollut tutkassa jo jonkin aikaa: datan määrän kasvu ja siihen liittyvät teknologiat ja laajempi tietovarantoajattelu. Hurrikaani näkyy kamppailussa tiedon omistajuudesta ja etenee näkyvimmin suuren yleisön puolella, missä ihmisillä on aidosti vapaus tehdä omilla tiedoillaan mitä haluavat, kuten sosiaalisessa mediassa.

Onko hurrikaanikausi kohta ohi? Päinvastoin. Se todella iso hurrikaani on vasta muotoutumassa digitaalisten palveluiden alueella. Miksi? Siksi, että palveluiden näkökulma on vielä lähempänä ihmiskunnan markkinatarvetta ja räjähtävän monipuolisia liiketoimintamahdollisuuksia. Tässä katsannossa nykyiset, edelleen teknologiaväritteiset hurrikaanit, cloud computing ja tietovarannot, ovat ehdottoman välttämättömiä. Sen sijaan palvelu tulee meidän kaikkien iholle ja arkeen ja kaikkeen liiketoimintaan, siksi siitä kasvaa tämän hurrikaanikauden suurin myrsky.

Digitaalinen palvelukehitys muuttaa tietoyhteiskunnan palveluyhteiskunnaksi.

Isoveli valvoo?

Meistä kerätään jatkuvasti enemmän tietoa. Aina kun teemme jotain netissä, siitä jää jälki johonkin. Lisäksi me luovutamme itse tietojamme, joko tietoisesti (sosiaalinen media) tai osin tiedostamatta (bonuskorttiostokset). Tiedot päätyvät jonnekin, mutta emme oikein tiedä minne. Emme tiedä kuka niistä vastaa, kuinka turvassa tiedot ovat tai ketkä kaikki niihin pääsevät käsiksi.

Kaikki tämä aiheuttaa epämääräistä levottomuutta, mutta olemme tottuneet asioiden tilaan, suuria katastrofeja ei ole sattunut. Nukumme yömme rauhassa.

Asiaan liittyy kuitenkin ristiriitaisia piirteitä. Esimerkiksi olen huomannut, että samat ihmiset jotka suoraan sanoen tyrkyttävät maailmalle omia hyvinkin henkilökohtaisia tietojaan ja näkemyksiään, ovat allergisia ajatukselle, että jokin taho seuraa ja kirjaa ylös heidän tekemisiään, ostoksia ja liikkumista.

Muitakin esimerkkejä ristiriitaisuuksista löytyy. Tietullikeskustelussa on tullut esille suuri huoli esim. GPS-pohjaisten järjestelmien kyvystä seurata ihmisten sijaintia. Joidenkin mielestä vapaassa maassa viranomaisen ei tule tietää missä ihmiset liikkuvat. Hyvä periaate, muistutan vain, että Suomessa lähes jokainen ihminen kantaa kännykkää, minkä ansiosta jos ei viranomainen niin ainakin hänen kännykkäoperaattorinsa tietää parhaimmillaan kymmenien metrien tarkkuudella ja joka hetki, missä hän on.

Samoin olemme huolissamme kun meille maalaillaan visioita terveystietojemme digitalisoinnista ja siirtämisestä ”nettiin”. Päivittelemme asiaan liittyviä riskejä ja olemme skeptisiä, samalla kun huoletta hoidamme laskujamme nettipankissa rahoilla, joita ei ole olemassakaan missään muualla kuin – niinpä niin – bitteinä netissä.

Kun hieman tarkemmin miettii tuota vastustusta ja skeptisyyttä, taitaakin olla niin että se vastarannan kiiski on yllättävän usein viranomainen. Isoveli siis valvoo tässä tapauksessa sitä, ettei isoveli vaan pääsisi valvomaan. Sinänsä oikein kunnioitettavaa, mutta samalla isoveli tulee toimineeksi kehityksen jarruna. Asioita vatvotaan, valmistellaan ja haudataan loputtomiin työryhmiin ja lausuntokierroksille, sen sijaan että kehitettäisiin lainsäädäntöä ja toimintatapoja jotka tukevat digitalisoitumista ja tekevät siitä turvallista ja yksilön oikeusturvan kannalta selkeää. Samalla digitaalinen palvelutarjonta – eturintamassa tällä hetkellä sosiaalinen media – kehittyy yhä nopeammin ja hakee yhä uusia muotoja.

Missä esimerkiksi viipyy identiteettivarkauden kriminalisointi? Missä viipyy tietosuojalaki joka edistäisi turvallista ja hallittua digitalisoitumista sen estämisen sijaan? Tällä vauhdilla lainsäädännön ja todellisuuden välinen ei-kenenkään-maa sen kuin kasvaa. Pahoin pelkään, että tässäkin asiassa pätee julkisten palveluiden vanha sääntö: kaikkien vaaralliseksi tietämälle koulutielle tulee liikennevalot vasta, kun ensimmäinen lapsi jää auton alle.

Tivit ja tietovarannot Tietoviikossa

Tietoviikon Jonna Vuokola teki jutun Tivitin tietovarantostrategiasta ja haastatteli mm. Reijo Paajasta.

Juttu on nyt luettavissa myös verkossa.

Tuumasta toimeen: Tivit aikoo jalostaa tietovarannoista liiketoimintaa

Tämän syksyn aikana Tivit on viritellyt keskustelua tietovarannoista. Mitä ne ovat, mitä niille pitäisi tehdä, miksi ne ovat tärkeitä. Tietovarantojen mukanaan tuoma murros on niin valtava, ettei sitä heti edes tajuakaan.

Ja tietovarantoihin liittyvä bisnespotentiaali on suuri. Esimerkiksi Tivitin lokakuisessa Foresight-seminaarissa puhunut Ciscon Tommi Saxelin totesi, että pelkästään pilvipalveluihin liittyvän infrastruktuurimarkkinan arvioidaan kasvavan 30 miljardiin euroon lähivuosina. Mitä tuosta kaikesta tietomäärästä voidaankaan jalostaa?

Jotta asia alkaisi aueta, tivitiläiset ovat syksyn aikana kirjoittaneet mm. white paperin, kolumnin Kauppalehteen ja useita blogauksia.

Pelkät sanat eivät kuitenkaan riitä. Siksi Tivit on alkanut valmistella ohjelmaa, joka keskittyy tietovarantoihin sekä raakadatan hyödyntämiseen ja kehittyneeseen analysointiin. From Data to Intelligence -työnimellä kulkeva ohjelma on tarkoitus käynnistää kesällä 2011.

”Suomella on erinomaiset mahdollisuudet olla kehityksen kärjessä, synnyttää uutta osaamista ja vientipalveluita sekä kehittyvän osaamisen kautta houkutella yrityksiä perustamaan Suomeen datakeskuksia Googlen esimerkin mukaisesti”, Tivitin Reijo Paajanen lausui tiedotteessa.

Ohjelman valmistelua vetää Logican kehitysjohtaja Jukka Ahtikari.

Kun haluat lähteä mukaan, ota yhteyttä data.reserves (at) tivit.fi

Suomen talous tarvitsee massanopeutta

Vanha kollega lähestyi LinkedInin kautta rapakon takaa ja kysyi, että kuinkas Suomen hightech-teollisuudella menee. Vastasin hänelle, että haasteellista on.

Sillä suomalaisyritysten kyvykkyys reagoida Aasian hektiseen markkinaan ei yksinkertaisesti riitä. Kun yrityksiä on kvartaalitalouden hengessä väännetty kustannustehokkuuden maksimointiin, on aito strateginen osaaminen pitkätähtäimisenä tuloksen tuojana unohtunut. Globaaliksi muuttuneessa maailmassa on käymässä ilmi, että vallalla oleva liiketoimintaparadigma ei toimi.

Kävin muutama viikko sitten Etelä-Koreassa ja Kiinassa. Kehityksen ja kasvun vauhti on tunnetusti siellä kova. Järjestelmät eivät ole välttämättä kovin demokraattisia, mutta siellä saadaan tehdyksi investointipäätöksiä, jotka vaikuttavat miljoonien ja taas miljoonien elämään.

Kun Shanghaihin rakennetaan uusi rautatieasema, jonka matkustajamäärä on 50 miljoonaa ihmistä vuodessa, kaikki ymmärtävät, että kyseessä on valtava investointivetoinen hanke. Kun se tehdään nopeasti, on pääoman kiertonopeus ja vaikuttavuus suuri. Hankkeen massanopeus on suuri.

Suomessa massiivisia investointeja ovat kai lähinnä ydinvoimalat, mutta läpimenoajat ovat pitkiä. Massanopeus jää pieneksi.

Toisaalta kun Facebook tai Google julkistaa uuden palvelun, se leviää globaaliksi yhdessä yössä. Huomenna käyttäjiä voi olla miljoonia, tieto leviää kulovalkean tavoin ja mediakin innostuu uutisoimaan uudesta ilmiöstä. Tieto liikuttaa massoja ja sitten rahaa.Massanopeus on jälleen suuri, se perustuu nyt aina vain paisuvan käyttäjäryhmän, parven, käyttäytymiseen.

Suomalainen liiketoiminta on valtaosaltaan business to business -liiketoimintaa, johon liittyy monimutkaista kaupankäyntiä ja päätöksentekoa ja siten hitautta. Matkapuhelinverkkojen rakennusbuumi on ohi. Kännyköissä huippuunkaan viritetty logistiikka ei pärjää Yhdysvalloista vyöryvälle palveluliiketoiminnan massanopeudelle. Otteemme massanopeusilmiöistä on kirpoamassa. Esimerkiksi ruotsalaisilla on ilmiöön laajempi tarttumapinta IKEAn, H&M:n ja sen kaltaisten liiketoimien kautta.

Tietovarannot tarjoavat mahdollisuuden kiihdyttää massanopeutta vähintään muutamalla tavalla Suomessa:

  • Maailmalla on menossa serverifarmien investointibuumi. Nyt on syytä auttaa Invest In Finland -organisaatiota saamaan noita investointeja Suomeen. Voisikohan lisäksi joku yritys tarttua tähän rakennusbuumiin, kuten Nokia matkapuhelinverkkoihin jokin aika sitten?
  • Toisekseen: maailma tarvitsee lisääntyvästi sähköisiä palveluita eri kategorioissa pilvipalveluna. Niitä Suomi voi viedä, kun vain laitetaan palvelut nopeasti pystyyn globaaleille markkinoille.

Tietovarantoliiketoiminta on paras mahdollisuus nostaa massanopeutta Suomessa harjoitettavassa liiketoiminnassa. Siksi Tivit panostaa siihen.

Reijo Paajanen Kauppalehdessä: “Suomi tarvitsee tietovarantoministerin!”

Reijo Paajasen debattikirjoitus tietovarannoista julkaistiin eilisessä (18.10.) Kauppalehdessä. Ohessa kirjoitus kokonaisuudessaan, jos se sattui jäämään eilen lukematta!

Suomi tarvitsee tietovarantoministerin

Ihmiskunnan tuottama tietomäärä kasvaa eksponentiaalisesti. Esimerkiksi YouTube-videopalveluun ladataan yli 24 tuntia videomateriaalia joka ikinen minuutti. Puhumattakaan kaikista dokumenteista ja kirjoituksista, joita verkon eri sivustoille tuotetaan. Ihmisten tuottama tieto on kuitenkin vain murto-osa kaikesta syntyvästä raakadatasta, sillä tietoa tuottavat myös kaikki tietoverkkoon kytkeytyneet elektroniset laitteet. Kaikesta jää jälki: automaattisesta lämpötilan mittauksesta, puhelimen paikannuksesta, oven avautumisesta. Tänä vuonna ihmisten ja laitteiden luoman uuden raakatiedon määrän arvellaan nousevan yli yhden zettatavun, joka vastaa noin 250 miljardin dvd-levyn sisältämää tietomäärää.

Koska elektronisten laitteiden määrä kasvaa jopa nopeammin kuin ihmisten määrä, raakatietovarantojen uskotaan kymmenessä vuodessa kasvavan monikymmenkertaiseksi, vuonna 2020 jopa yli 35 zettatavuun. Öljylähteet ja mineraaliesiintymät ehtyvät, ja ehtyessään raaka-aineet kallistuvat. Sen sijaan tietovarannot kasvavat ja raa’an datan yksikköhinta laskee. Taloudenkin mannerlaatat liikkuvat.

Tietovarantojen ympärille on kehittymässä nopeasti kasvava teollisuudenala. Jokainen talous- ja it-mediaa seuraava on huomannut, kuinka pilvipalveluista puhutaan nykyään harva se päivä. Google perustaa datakeskuksia ympäri maailmaa ja ilmoittaa digitoivansa kaiken maailmassa kirjoitetun kirjallisuuden, mutta tämä on vasta alkusoittoa. Kun ennusteet tiedon määrän lisääntymisestä toteutuvat, hukumme raakadataan, ellei sille tehdä jotain. Datan jalostusarvoa täytyy nostaa, sitä täytyy huoltaa ja hoitaa. Näitä lisäarvoa tuovia tehtäviä voi hoitaa se, jolla on pääsy dataan. Siksi on tärkeä ymmärtää, että tietovarannot ovat uusia raaka-ainevarantoja, uutta pääomaa.

Suomessa on herätty vaatimaan tuottavuutta esimerkiksi kunnallisissa tietojärjestelmissä. Siirtyminen tietovarantoajatteluun ja pilvilaskentaan toivottavasti helpottavat tätä. Tietoa voi hallita vaikkei omista tietokantaa. Yhden kunnan tietovaranto muistuttaa kummasti toisen kunnan varantoa. Mitä lisäarvoa on pyörittää sitä eri alustalla tai järjestelmässä? Toisaalta pilvessä toimiminen asettaa uudenlaisia haasteita: yksityisen ihmisen tietovarantoa pitää luonnollisesti käsitellä kuin pankkitiliä.

Tuottavuuden kasvu on vain kalpea osa tietovarantojen tarjoamista mahdollisuuksista. On aika herätä näkemään tuo nopeasti kasvava teollisuudenala. Maailmanlaajuisessa mittakaavassa Suomi tuottaa vain murto-osan kaikesta raakatiedosta. Siksi meidän pitäisi pyrkiä ottamaan hoitoomme globaaleja tietovarantoja. Siihen meillä olisi korkean osaamisen maana aito mahdollisuus. Tämä globaalin palveluliiketoiminnan mahdollistaminen vaatii kuitenkin uutta osaamista ja työtä uusien edellytysten, kuten parempien kansainvälisten yhteyksien eteen.

Läheskään kaikkia ihmiskunnan tarvitsemia tietovarantoja ei ole vielä kartoitettu. Google on kerännyt merkittävät varannot omasta näkökulmastaan ja Facebook kerää sosiaalisen tiedon varantoja. Varantojen kategorioita on paljon, mutta helpot varataan ensin ja vaikkapa terveystietojen varantoja on vaikeampi muuttaa globaaliksi palveluksi. Varantojen kartoittaminen ja niiden liiketoimintapotentiaalin arvioiminen vaatii oman työnsä ja valtausten tekemisen, mutta niinhän kehitys on ennenkin edennyt.

Kartoitetaan ja ryhdytään siis varastoimaan tietovarantoja. Kerätään raakadataa, varastoidaan, käsitellään, jalostetaan ja myydään eteenpäin. Viritetään tietoturva huippuunsa. Optimoidaan tiedon varastointi ja kehitetään varastoidun tiedon päälle lisäarvoa. Väitän, että edessä oleva murros on taloudellisesti merkittävämpi kuin matkapuhelinmurroksen aikanaan tarjoama mahdollisuus. Murros on osaamisintensiivisenä Suomelle sopiva.

Tietovarannot avaavat mahdollisuuksia ja toki myös uhkia, jotka täytyy avata ja ratkaista. Kansallinen tietovaranto on kansallista omaisuutta ja vaatii poikkitieteellistä yhteistyötä sekä poliittista johtajuutta. Tietovarantoihin liittyvä lainsäädäntö linkittyy yksityisyyteen ja liiketoiminnan edellytyksiin. Oleellista on nyt ymmärtää, että tieto- ja viestintäteknologiassa painopiste on siirtynyt viestinnästä peruuttamattomasti tietoon. Siksi on myös aika siirtyä viestintäministerien ajasta tietovarantoministerien aikaan.

Tämän päivän tietoyhteiskunta on huomenna tietovarantojen yhteiskunta.